1. Euroopan unioni. Eurooppa-hanke. Demokratia ja sen pelisäännöt
Aloitamme tämän demokratia-aiheisen taidematkan teoksista, joissa konkretisoituu myönteisiä ja kiinnostavia visioita Euroopan yhdentymishankkeen toteuttamisesta.
Taideteoksia
John VASSAR HOUSE: Parlamento Europeo, 1979 – On display in visitors’ area, Strasbourg
Françoise Schein teki 1980-luvun lopulla sarjan reliefeihin verrattavia paneeleita, joiden muodolliset viitteet löytyvät suurten nykyaikaisten kaupunkien kaupunkikehityssuunnitelmista tai infrastruktuurikartoista ja liikennereiteistä (metro- ja junaradat, päätiet ja lentoreitit). Hänen teoksessaan Ideoglyphe Européen (1988) näemme risteävien reittien ja suuntien muodostaman labyrinttimaisen kuvion tarkoituksellisesti ruostutetulla metallipinnalla. Se on mutkittelevien teiden verkosto. Teiden välissä välkkyy pieniä sähkölamppuja, jotka on sijoitettu sinne, missä EU:n pääkaupungit sijaitsivat Euroopan kartalla. Kokonaisuuden kruunaa rivi eri aikavyöhykkeitä osoittavia pieniä kelloja, joiden kaikkien pitäisi Scheinin tarkoituksen mukaan ilmentää maiden välistä yhteisymmärrystä ja sopua: “mettre des montres à l’heure = signe de l’entente, accord”.
Taideteos hankittiin ja esiteltiin Euroopan parlamentissa vuonna 1997. Schein määritteli tämän paneelireliefin tuolloin “abstraktiksi teokseksi, joka itse asiassa kuvaa Euroopan rakentamista. Teos kuvaa liikkeessä ja täydessä vauhdissa olevan maanosan rajoja. Se syntyi kaksi vuotta ennen kuin Berliinin muuri murtui. Se ennakoi tapahtumaa, joka ravisteli Eurooppaa toisen maailmansodan jälkeen. Tein veistoksen asuttuani New Yorkissa kymmenen vuotta. Se oli pitkä poissaolon ja vieraantumisen kausi, joka epäilemättä antoi minulle mahdollisuuden ymmärtää ulkopuolisen näkökulmasta käsin yhteenkuuluvuutta, joka vallitsee kaikkien Euroopan maiden välillä, yhteenkuuluvuutta, jonka on luonut yhtenäinen kansa: eurooppalaiset”
Schein määritteli myös teoksen Ideoglyphe ensimmäiseksi pitkässä sarjassa suurikokoisia teoksia, joita hän oli tehnyt vuodesta 1989 lähtien. Hän kehitti Euroopan pääkaupunkien metroasemilla kansainvälisen kaupunkitaidehankkeen. Sen perustavaa laatua oleva motiivi oli verkosto, jonka tavoitteena on tuoda esiin tietämyksen ja demokratian välinen läheinen suhde.
On toinenkin symbolinen esine, joka käsittelee Euroopan parlamentin keskeistä tehtävää parlamentaarisen demokratian moottorina Euroopassa. Se on European Parliament (1979). Sen tekijä John Vassar House, suunnitteli esineen, joka muistuttaa suurta kompassia, astrolabia tai tieteellistä navigointivälinettä. Esine symboloi tiettyä Eurooppa-hankkeen historian hetkeä vuonna 1979:
“Parlamento Europeo -teos muistuttaa vuoden 1979 vaaleista ja edustaa hetkeä, jolloin useat Euroopan maat olivat liittymässä jäseniksi. Jäsenmaat ovat osa rengasta, ja niille ominainen kiilamainen muoto muodostaa yhtenäisen ympyrän. Uudet jäsenet ovat valmiita liittymään siihen osana keskipakovoimaa”.
Veistoksen muotokieleen sisältyy myös merkittävä viittaus Euroopan yhteisön sisäiseen toimivallan jakoon:“Pieni laminoitu rengas kiertää kolminapaisen akselinsa ympäri. Navat kuvastavat neuvostoa, komissiota ja oikeuslaitosta. Rengas edustaa muiden kuin lainsäädäntötoimintojen mekanismia”.
Nämä inspiroivat periaatteet muunnettiin kiehtovaksi pyöriväksi mekanismiksi, kuvitteelliseksi kompassiksi tai kelloksi, joka on dynaamisessa kallistuskulmassa akseliinsa nähden. Veistos ilmentää Euroopan unionin vuonna 1979 muodostaneiden maiden ja mahdollisesti piakkoin liittyvien maiden koordinoidun toiminnan liikkeitä.
Vassar suunnitteli veistoksen “visuaaliseksi muistoksi siitä valtavan historiallisesta hetkestä, jona yleinen äänioikeus toteutui Euroopan parlamentissa ensimmäistä kertaa”, Hän antoi lisää vihjeitä veistoksen merkityksestä: “Renkaan kiilanmuotoiset elementit ovat yhdeksän jäsenmaata, joiden koko määräytyy niiden äänimäärän mukaan. Niiden ulkopinnat ilmaisevat maiden yksilöllisyyttä, kun taas renkaan sisäpinta edustaa jäsenmaiden sulautumista yhdeksi kokonaisuudeksi, joka on Euroopan parlamentti. Sisärenkaan kolme vastapäivään tapahtuvaa liikettä kuvaavat viimeaikaisen eurooppalaisen yhteistyön kronologiaa: Ranska – Saksa, Benelux-maat – Italia ja Tanska – Iso-Britannia – Irlanti. Kreikka odottaa valmiina kehään pääsyä. Veistoksen jalusta symboloi äänestäjäkuntaa ja koostuu erilaisista poliittisista virroista, joihin koko parlamentin rakenne perustuu. Nämä virrat huipentuvat kineettisenä voimana ja vauhdittavat parlamentin toimintaa”.
Teoksessa Hémicycle Strasbourg (1987), näkyy Euroopan yhteisön lainsäädäntövallan tyyssija eli istuntosali. Käynnissä on täysistunto, jota johtaa P. Daenkert vuonna 1987. Teos pohjautuu luultavasti noihin aikoihin otettuun valokuvaan, jota John Goudie Lynch tulkitsee kuvan keinoin dokumentaarisen täsmällisesti ja teknisen tarkasti.
Euroopan parlamentin toisen suuren istuntosalin lähellä Brysselissä on esillä belgialaisen kuvanveistäjän Olivier Strebelle monumentaalinen teos Confluences (1989). TSe on yksi hänen teknisesti rohkeimmista töistään. Taiteilija pystytti ilmetyn teräspuun, vahvan sylinterimäisen rungon, joka nousee ja haarautuu lukuisiksi putkirykelmiksi, jotka kohtaavat, levittäytyvät ja heiluvat Spaak-rakennuksen atriumissa. Tämä vapaa ja orgaaninen rakenne symboloi nimensä mukaisesti yhtymäkohtia ja tapaamisia, veljeyttä ja toimivaa ymmärrystä, jotka Euroopan kansakuntien pitää pyrkiä säilyttämään ajatustenvaihdossa ja yhteisissä hankkeissa.