Omistautuneesta taiteesta demokraattiseen artivismiin
Johdanto
Changemakers-näyttelyyn on koottu useiden kuvataiteilijasukupolvien teoksia, joiden kautta tarkastellaan, kuinka taide voi toimia yhteiskunnallisen muutoksen välineenä. Siinä keskitytään 1900-luvun jälkipuoliskon eurooppalaisiin taiteilijoihin, joiden teoksissa on käsitelty yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä, ja verrataan heitä nykyajan nuoriin, artivismia harjoittaviin taiteilijoihin. Artivismi tarkoittaa sekataidetta, jossa kuvataiteen ja esittävän taiteen tekniikat yhdistyvät aktivismin strategioihin ja tavoitteisiin[i].
Molemmat taiteilijasukupolvet pitävät työtään poliittisesti merkittävänä niin ideologisesta ja runollisesta kuin teknisestä ja aineellisesta näkökulmastakin. He mieltävät taiteen tekemisen viestinnäksi oman yhteisönsä puolesta sekä kriittiseksi todistukseksi ajankohtaisista, yhteiskunnallisesti merkityksellisistä kysymyksistä.
Useat valituista taiteilijoista ovat lisäksi yhdistäneet taiteelliset menetelmänsä, strategiansa ja yhteistyömuotonsa parlamentaariselle demokratialle tyypillisiin käsittely-, neuvottelu- ja päätöksentekoprosesseihin, mikä käy ilmi koko luettelosta.
Euroopan parlamentin nykytaiteen kokoelmasta on valittu niiden taiteilijoiden teoksia, jotka ovat koko uransa ajan ja kaikessa taiteessaan osoittaneet omistautumista yhteiskunnallisiin ja poliittisiin realiteetteihin. Nämä taiteilijat ovat Emilio Vedova, A. R. Penck, Georg Baselitz, Felix Droese, Darío Villalba, Jannis Kounellis ja Adolf Frohner. Heidän teoksensa ja uransa samoin kuin heidän osallistumisensa taideryhmiin ja manifesteihin osoittavat tietynlaista kapinallista asennoitumista historiallisiin, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tilanteisiin, jotka voivat rajoittaa tai uhata ajatuksen- ja sananvapautta.
Jotkut heistä ovat osoittaneet halukkuutta käsitellä yleisölle ja poliittisen vallan käyttäjille epämiellyttäviä aiheita, kysymyksiä ja realiteetteja. Tämä on tyypillistä esimerkiksi Darío Villalban, Claus Carstensenin ja Yiannis Psychopedisin kaltaisten taiteilijoiden kehityskaarelle. Heidän teoksensa ilmentävät johdonmukaisesti uskoa siihen, että taidemaalarin tai kuvataiteilijan tehtävänä on väistämättä muuttaa katsojan näkökulmaa.
Edellä mainittujen taiteilijoiden lisäksi näyttelyyn sisältyy nuorten artivistien teoksia, jotta voidaan luoda yhteys tähän päivään. Monet heistä loivat taideteoksen tai toteuttivat taideintervention Culture Action Europe -verkoston käynnistämän ja Euroopan parlamentin yhteisrahoittaman ”Pop the vote! Culture on the ballot” -hankkeen puitteissa. Sen päätavoitteena oli kannustaa nuoria kansalaisia äänestämään vuoden 2024 EU-vaaleissa erityisesti Belgian kaltaisissa maissa, joissa äänestysikää on laskettu.
Näyttelyssä annetaan tunnustusta urallaan poliittiseen vapauteen ja sananvapauteen sitoutuneiden eurooppalaisten taiteilijoiden työlle. Toisinaan tähän sitoutumiseen liittyy taiteilijoihin itseensä tai heidän ammatilliseen kehitykseensä kohdistuvia riskejä. Näillä taiteilijoilla on ollut merkittävä rooli kuvataiteen teknisten ja temaattisten rajojen laajentamisessa, ja he ovat uskaltaneet haastaa sovinnaisuuksia ja sensuuria. Valitut teokset on jaettu neljään lukuun, jotka kuvastavat sekä kokoelman teoksissa että nuoren sukupolven artivismissa käsiteltyjä pääaiheita.
- 1. Sananvapaus sekä eleellisen ja kielellisen ilmaisun vapaus
- 2. Etiikka ja poliittinen vapaus, demokratia ja äänestäminen
- 3. Muuttoliike: integraatio ja eurooppalainen identiteetti
- 4. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen
- 5. Additional Resources
[i] Nossel, S., ”Introduction: On ‘Artivism,’ or Art’s Utility in Activism”, Social Research: An International Quarterly, vol. 83, nro 1, 2016, ss. 103–105. MUSE-hanke, https://doi.org/10.1353/sor.2016.0023.
Organisatorisista ja teknisistä syistä kaikkia näyttelyyn sisältyviä taideteoksia ei välttämättä ole esillä kaikissa näyttelytiloissa. Näyttely on ensin esillä Brysselissä ja Strasbourgissa.