Sullivan’s Field

William Crozier on lyyrinen maisemamaalari, jonka luontokuvauksille on ominaista erittäin tunnistettava liikkeen tuntu. Opiskeltuaan Glasgow’n taidekorkeakoulussa vuosina 1949–1953 Crozier vietti aikaa Pariisissa ja Dublinissa ennen kuin asettui Lontooseen, jossa hänen uransa pääsi kunnolla vauhtiin. Myöhemmin taiteilija muutti Corkiin, jonne hän perusti ateljeensa. Corkin alue osoittautui taiteilijalle äärimmäisen merkittäväksi ja innoittavaksi paikaksi, ja se on hänen tuotannossaan eniten toistuva aihe ja teema. Crozierilla on omaleimainen tapa lähestyä maisemamaalausta. Hänen värinsä ovat voimakkaita, kontrastisia ja niin tunteellisesti latautuneita, että on vaikea kieltää hänen tuotantonsa piilevää romanttisuutta. Toisista taiteilijoista Crozierin erottavat kuitenkin hänen taidokas viivankäyttönsä ja hänen kykynsä luoda liikkeen tuntua. Crozier ei teoksissaan noudata perinteisen perspektiivin sääntöjä vaan välittää liikkeen suunnan, kohteen ja syvyyden kaariviivoilla, jotka yleensä syöksyvät oikeaa reunaa kohti lähes spiraalimaisena hyökynä. Sullivan’s Field on täydellinen esimerkki tästä taiteilijalle tyypillisestä sommitteluratkaisusta. Teoksen nimen mukainen pelto vaikuttaa melkein sukeltavan sen vieressä olevaan vesistöön, niin selkeästi sen kaareva reuna välittää liikkeen tuntua. Vedenpinnan kerrokselliset viivat taas luovat vaikutelman levottomasta lainehtimisesta. Tällainen viivan käyttö on hyvin kaukana Crozierin (1990-luvun jälkeisestä) myöhäistuotannosta, jolle on tyypillistä jäykkä, kaksiulotteinen ja liikkumaton vertikaalisuus.