Camille Souter, syntyään Betty Pamela Holmes, syntyi Northamptonissa vuonna 1929. Hänen ensimmäinen aviomiehensä, näyttelijä Gordon Souter, antoi hänelle lempinimen ”Camille” Alexandre Dumas’n La Dame aux Camélias -romaanin sankarittaren mukaan. Vaikka tuleva taiteilija syntyikin Englannissa, hän kasvoi Irlannissa. Hän suoriutui erinomaisin arvosanoin taidekursseista Dún Laoghairen Glengara Park -koulussa mutta päätti kouluttautua sairaanhoitajaksi Guy’s Hospital -sairaalassa Lontoossa. Harjoitteluaikana hän sairastui tuberkuloosiin. Hän kävi toimintaterapian taidekursseilla osana toipumistaan Wightsaarella. Suurelta osin itseoppinut Camille Souter jatkoi terapiakursseilla käymistä, tällä kertaa kuvanveiston parissa (Yann Renard-Goulet’n johdolla), toipumisen jatkuessa Dublinissa. Kehittyvä taiteilija päätti saattaa sairaanhoitajakoulutuksensa päätökseen Lontoossa ja valmistui vuonna 1952 vain luopuakseen saman tien lääketieteestä maalaustaiteen hyväksi.
Camille Souterin taiteessa on kiistatonta arkkitehtonista vetovoimaa, aihe, jota hän välittää nykyisissä maisematöissään, jotka kuvaavat tehtaita, satamia, kanavia ja teurastamoita. Suuntausta edesauttoi osaltaan Italian hallituksen vuonna 1958 myöntämä apuraha. Hän omaksui tällä kaudella niin monta italialaista ihmettä kuin pystyi. Hän mukautti materiaalejaan kontekstista riippuen (hän käytti varojen puutteessa polkupyörien alumiinimaalia noin vuosina 1959–1960). Eri vaikutukset tukevat hänen työtään mutta eivät koskaan sanele sitä. Camille Souterin taiteen sitominen johonkin tiettyyn liikkeeseen tai estetiikkaan on lähes mahdotonta ja viime kädessä hyödytöntä.
Hänen ensimmäinen soolonäyttelynsä pidettiin El Habano -ravintolassa Grafton Streetillä vuonna 1956. Seuraavana vuonna Dublinissa sijaitsevassa Clog-galleriassa järjestettiin soolonäyttely, jossa esiteltiin uusia öljymaalauksia, guassimaalauksia ja monotyyppejä. Hän piti vuonna 1958 näyttelyn New Vision -galleriassa Lontoossa ennen kuin lähti Italiaan. Palattuaan Irlantiin hän jatkoi säännöllisesti töidensä asettamista näytteille. Hän edusti Irlantia Pariisin biennaalissa (1961) ja piti näyttelyn Barrie Cooken kanssa Ulsterin museossa (1965), New Gallery -galleriassa Belfastin Grosvenor Roadilla (1965), hän osallistui The Irish Imagination 1959–1971 -näyttelyyn Hugh Lane Municipal Gallery -galleriassa Dublinissa ja myöhemmin Washingtonissa (1971), minkä lisäksi hänet valittiin Irish Women Artists: 1870–1970 -näyttelyyn (2014). Douglas Hyde -galleria piti retrospektiivin hänen töistään vuonna 1980, samoin kuin Royal Hibernian Academy -akatemia vuonna 2001.
Camille Souter on uransa varrella saanut lukuisia palkintoja, kuten Oireachtas Landscape Award -palkinnon (1973), irlantilais-amerikkalaisen kulttuuri-instituutin Gainey-palkinnon (1975), Grand Prix International de l’Art Contemporain de Monte Carlo -palkinnon (1977), Tony O’Malley -palkinnon (1998) ja Irlannin modernin taiteen museon Distinguished Career Award -palkinnon (2000). Lisäksi Dublinin Trinity College on myöntänyt hänelle kunniatohtorin tittelin (2015).
Camille Souter asuu ja työskentelee vaihdellen Achill Islandin saarella Mayon kreivikunnassa ja Dublinissa.
