Ákos Bánki syntyi vuonna 1982 Kazincbarcikassa. Hän hioi taiteellisia taitojaan Sándor Molnárin ja Tamás Lossonczyn johdolla Magyar Képzőművészeti Egyetemissä (Unkarin kuvataideakatemiassa) Budabestissä. Hän valmistui vuonna 2006. Vuonna 2002 hän vietti yhden lukukauden ulkomailla Chelsea College of Art and Design -kuvataideakatemiassa Lontoossa. Hänen abstrakti taiteensa rikkoi rajoja ja loi perustan vaihtoehtoiselle taide- ja kulttuuriverkostolle. Bánkista on tullut Unkarissa yksi ei-esittävän maalaustaiteen uuden aallon päähahmoja.
Esittävyys ei koskaan löytänyt sijaa Bánkin tuotannossa. Radikaalia abstraktia taiteilijaa innoittivat amerikkalainen abstrakti ekspressionismi, toisen maailmansodan aikainen modernismi sekä unkarilainen maalausperinne. Taiteellisen prosessinsa alkuvaiheessa hän saattaa käyttää apunaan myös esittäviä valokuvia, jotka hän sitten muokkaa abstraktiin muotoon. Nämä abstraktiuden absoluuttista ihannetta tukevat inspiraatiot näkyvät voimakkaan kehollisessa prosessissa, jossa eleillä ja vaistoilla on suuri merkitys. Tämän prosessin abstrakti lopputuote pyrkii ilmaisemaan väreillä alitajuista emotionaalista ja psykologista tilaa.
Ei ole suurikaan yllätys, että Bánkin ensimmäinen ja merkittävin teossarja on nimeltään Psychological space. Tämän sisäistä voimaa ilmentävän teossarjan seurauksena syntyivät myös taiteilijan seuraavat teossarjat, Soulflower ja The Dream of Dionysos. Taiteilijan teossarjat ammentavat toinen toisistaan. Myös teosten keskinäisillä kokoeroilla on merkitystä. Vaikka suurin osa Bánkin teoksista on suuria, pienemmät saman aihepiirin grafiikkateokset voidaan nähdä monumentaalisten teosten toteuttamista edeltävinä tai seuraavina taiteellisina tutkielmina. Tästä hetkestä alkaen hänen taiteellisen kehityskaarensa suuntana on ”täydellinen abstraktio”. Tämä tavoite on pysynyt hänen taiteessaan keskeisenä tähän päivään asti. Sen mukaisesti hän arvioi ja mukauttaa lähestymistapaansa, visuaalista kieltään ja tulevia hankkeitaan.
Kulttuuripersoonana Bánki on ollut mukana perustamassa ja johtamassa gallerioita ja näyttelyitä. Tällä on ollut suuri vaikutus unkarilaiseen nykytaiteeseen. Vuonna 2009 hän toimi Váltó-sáv-säätiön järjestämän We Accept Them -näyttelyn taiteellisena johtajana ja kuraattorina. Näyttelyteemana oli unkarilaisten vankien taide. Seuraavana vuonna hän perusti Roham Galleryn ja toimi sen taiteellisena johtajana. Vuonna 2011 hän teki yhteistyötä Nyíregyházassa sijaitsevassa Móricz Zsigmond -teatterissa työskentelevän Géza Szöllősin kanssa. He työstivät yhdessä Mozartin Taikahuilun lavastuksen taiteellista identiteettiä.
Bánki asuu ja työskentelee tällä hetkellä Budapestissa.
