David Austen syntyi Harlowissa, Essexissä vuonna 1960. Austen opiskeli Maidstone College Of Art -taideoppilaitoksessa (Kent, 1978–1981) ja Royal College of Art -taideyliopistossa (Lontoo, (1982–1985), minkä lisäksi hän sai Wimbledon School of Art -koulun maalaustaiteen apurahan (2004–2005) ja Kingston Universityn Stanley Picker -apurahan vuonna 2009. Tämä monipuolinen akateeminen kehityspolku näkyy hänen tuotantonsa muodostavassa taiteellisen ilmaisun monimuotoisuudessa taidemaalarina, kuvanveistäjänä, graafikkona ja elokuvantekijänä.
Taidemaalarina hän keskittyy pellavakankaaseen, hienovaraisiin väreihin ja guassikokeiluihin paperipinnoilla ja luo samalla myös etsauksia, jotka ovat peräisin hänen kokemuksestaan piirtäjänä. Kuvanveistäjänä hän käyttää ripustettuja esineitä, jotka muodostavat taustan 1800-luvun kirjallisuuteen viittaaville surrealistisille skenaarioille luoden katkeran, psykoseksuaalisen maailman, jota kansoittavat oudot ja lemmenkipeät hahmot. Elokuvantekijänä hän kanavoi taiteelliset kykynsä tarinankerrontaan, mikä ehkä on selitys hänen menestykselleen elokuvapiireissä. Hänen ensimmäinen elokuvansa Smoking Moon, esitettiin sekä Camden Arts Centre -keskuksessa että British Film Institutessa. Hänen teostensa välinen vuoropuhelu voi olla kuitenkin monitahoista, kuten käy ilmi hänen toisesta elokuvastaan Crackers, joka tilattiin hänen tuotantoansa esittelevän vuonna 2007 Milton Keynes Galleryssa järjestetyn retrospektiivin yhteydessä ja esitettiin sittemmin Locarnon filmifestivaaleilla ja Institute of Contemporary Arts -instituutissa Lontoossa.
Austenin teosten aikajanasta paljastuu hänen taiteellisten intressiensä välinen jatkuva yhteys. Esimerkiksi vuonna 2009 hän toimi kuraattorina soolonäyttelyssä – My love I have been digging up my own bones in the garden again – Ingleby Galleryssa, samaan aikaan, kun hän työskenteli Stanley Picker -apurahalla Kingstonin yliopistossa. Tämän kauden aikana hän kirjoitti ja ohjasi ensimmäisen pitkän elokuvansa End of Love, joka esitettiin Modern Art Oxfordissa hänen soolonäyttelynsä Smoke Townin yhteydessä seuraavana vuonna. Tämä ristikkäisiä kiinnostuksen kohteita molemminpuolisesti tukeva järjestelmä on jatkanut tuotantovirran rakentamista siitä lähtien. Tämä johtuu osittain kaikki nämä välineet yhdistävästä teemaytimestä: taiteilijan hienovaraisesta ja toisinaan leikkisästä itseviitteellisyydestä ja intertekstuaalisuudesta. Oli kyse sitten tekstistä, kuvafragmentista, symbolista, elokuvasta tai valokuvasta, Austen tutkii tuotannossaan ihmissuhteissa esiintyviä tunnetiloja, näiden suhteiden hintaa ja niihin liittyviä sitoumuksia. Austenin teokset ovat samaan aikaan sekä synkkiä että hellyttäviä, ja ne pysäyttävät katsojan hetkeksi pohtimaan ja puntaroimaan asioita.
