Kenneth Armitage syntyi Leedsissä vuonna 1916. Hän opiskeli taidetta Leeds College of Art koulussa ja myöhemmin stipendillä Slade School of Fine Art -koulussa Lontoossa. Valmistumisensa jälkeen hän liittyi Britannian armeijaan (kuninkaallinen tykistö) vuonna 1939. Asevelvollisuutensa täyttämisen jälkeen kuvanveistäjä valittiin Bathin taideakatemian kuvanveiston laitoksen johtajaksi (1946–1956). Tässä toimessa hän pystyi kehittämään silmäänsä ja kättään useimmissa nykyaikaisissa suuntauksissa ja käytännöissä ja hän esitteli oman näkemyksensä taiteenlajista ensimmäisessä soolonäyttelyssään Lontoossa vuonna 1952.
Ensimmäisen näyttelyn jälkeen hänet valittiin nopeasti edustamaan maataan samana vuonna 26. Venetsian biennaalissa yhdessä Reg Butlerin, Lynn Chadwickin, William Turnbullin ja Eduardo Paolozzin kanssa. Yhdessä he tarjosivat veistoksellisen vaihtoehdon Henry Mooren aloittamalle suuntaukselle – uuden antimonumentaalisen, ekspressionistisen lähestymistavan. Tämä ryhmä käynnisti sodanjälkeisen brittiläisen veistostaiteen renessanssin, osittain omaksumalla uudelleen pronssivalutaidon sen jälkeen, kun kyseinen materiaali oli ollut vaikeasti saatavissa toisen maailmansodan johdosta. Armitage oli esimerkiksi keskeinen tekijä Corshamin valimon perustamisessa, jota opiskelijat ja henkilökunta käyttivät ja hallinnoivat itse.
Vuonna 1953 Armitage teki historiaa, kun hän sai ensimmäisen Iso-Britannian taitelijaresidenssin kotikaupungissaan Leedsissä yliopiston Gregory Fellowship -apurahalla. Residenssi jatkui vuoteen 1956. Tunnustukset jatkuivat vuonna 1958, kun hän voitti alle 45-vuotiaana parhaan kansainvälisen veistoksen palkinnon Venetsian biennaalissa. Siihen mennessä hänen työnsä oli löytänyt pysyvän identiteetin. Hänen tuotantonsa juuret ovat vankasti figuratiivisessa antropomorfismissa, hänen teoksensa heijastavat vapautta uskaltautua valitun aiheen ulkopuolelle eläimiä, luontoa tai muotoilua muistuttavilla säväyksillä ja aina huumorin hälveellä. 1980-luvulla hänen tuotantonsa nojautui voimakkaammin Lontoon Richmond Parkin luonnon monimuotoisuuden innoittamiin luonnollisiin kielikuviin, mutta ei kuitenkaan hylkää ihmiskehoa: ”Veistokseni sisältävät luonnollisesti muita kuin ihmishahmon tarkkailusta suoraan johtuvia ideoita tai kokemuksia, mutta siitä huolimatta ne on aina puettu enemmän tai vähemmän ihmismäiseen muotoon”.
Hänen vaikutusvaltansa ja johdonmukaisuutensa avasivat hänelle vakituisen paikan brittiläisessä taiteen historiassa. Hän esiintyi vuonna 1964 dokumenttielokuvassa ”5 British Sculptors (Work and Talk)”, jonka kuvasi amerikkalainen elokuvantekijä Warren Forma. Hänet nimitettiin brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajaksi (CBE) vuonna 1969 ja hänet valittiin kuninkaalliseen akatemiaan vuonna 1994, muiden merkittävien tunnustusten lisäksi.
Armitagen kuoltua vuonna 2002 järjestettiin Victoria Art Galleryssa Bathissa valtava retrospektiivinen näyttely hänen tuotannostaan nimellä Kenneth Armitage 1916–2002, Centenary Sculpture Exhibition, 10. syyskuuta – 27. marraskuuta 2016.
