Algis Griškevičius syntyi Vilnassa vuonna 1954. Oltuaan kaksi vuotta armeijassa välittömästi valmistumisensa jälkeen (1973–1975) taiteilija löysi teatterin maailman taiteilijan avustajana Liettuan kansallisoopperassa ja balettiteatterissa (1976–1980). Tästä aiemmasta kokemuksesta inspiroituneena taiteilija hioi luonnonlahjakkuuttaan Liettuan valtion taideinstituutissa (nykyinen Vilnan taideakatemia) vuosina 1980–1985. Hän työskenteli samanaikaisesti sekä maalaten lavastuksia Liettuan valtion nuorisoteatterissa (1980–1990) että freelancetaiteilijana vuodesta 1990 lähtien. Vaikka Griškevičius on arvostettu maalauksiensa vuoksi, hän on tullut tunnetuksi myös Liettuan modernin valokuvauksen piireissä.
Huolimatta siitä, että Griškevičiuksen maalaukset näyttävät esittävän Vilnaa, niiden voidaan sanoa esittävän ”rinnakkaismaailmoja”. Tämä johtuu useista elementeistä, jotka kaikki on tietoisesti ilmaistu tätä tarkoitusta varten. Temaattisesti poissaolo ja tyhjyys ovat valitun ja kuvatun näkymän huomiota herättäviä elementtejä. Suurin osa maalatuista tiloista vaikuttaa olettavan tai odottavan yleisöä, joka aiheuttaa tämän ”läsnäolottomuuden” tunteen. Tästä tunteesta syntyy välittömästi kysymys: ”miksi nämä näkymät ovat tyhjiä?”. Väliaikaisuus vaikuttaa olevan keskeytetty ja pysäytetty pehmeistä ja aidoista väreistä huolimatta. Kyseisen vaikutuksen avulla katsoja jää tuijottamaan maalausta aivan kuin valokuvauksellisessa absurdiudessa olisi jotain havaittavaa ja paljastettavaa. Tekniikka toimii perseptiivisenä vaikutuksena. Kuvat on rakennettu klassisesti kolmeen syvyystasoon, jotka jaetaan seuraavasti: ensimmäinen syvyystaso on mimeettinen tarkkuus, toinen syvyystaso on geometrinen sommitelma ja kolmannella eli syvimmällä syvyystasolla otetaan käyttöön voimakkaiden värien suggestiivinen tekniikka. Kaikki nämä parametrit yhdistettynä osoittavat Griškevičiuksen taustan teatterissa. Yksikään maalaus ei ole niinkään litteä kuva, vaan kyseessä on pikemminkin fyysinen kuvasarja. Näin ollen saadaan tunne kulissin näkymästä, kuin esiintymislava, joka on tietoinen lopullisesta läsnäolostamme – siitä ainoasta olemassa olevasta. Kasvotusten niin maalaus kuin katsojakin… odottavat.
Surrealismin saavuttaminen sommitelman avulla siirtyy myöhemmin valokuvaukseen, mutta eri keinoilla ja erilaisten tulosten saavuttamiseksi. Yksityiskohtia on paljon, ja kaikki niistä antavat katsojan mielelle lisää kysyttävää. Näiden arkipäivän tilanteissa läsnä olevien hahmojen kautta tehty lavastus muuttui hieman absurdiksi ja symboliseksi. Tällainen kontrasti antaa kullekin sommitelmalle tulkittavissa olevan filosofisen viitekehyksen. Tällä tavoin kerrostettuina Griškevičiuksen valokuvat sijoittavat hänet toisaalta osittain Liettuan valokuvaperinteen ulkopuolelle (käsitteellinen symbolismi) ja toisaalta vahvasti osaksi sitä (yksinkertaistettuihin kuviin perustuvat filosofiset pulmat).
Tämä osallistava tuotanto on ollut esillä kaikkialla maailmassa yli 73 yksityisnäyttelyssä ja 100 kollektiivisessa näyttelyssä, ja se on ollut kuuden kirjan aiheena vuosina 2004–2019.
