Andrés Nagel syntyi San Sebastiánissa vuonna 1947. Ennen itseoppineeksi taiteilijaksi ryhtymistään hän opiskeli arkkitehdiksi (valmistui vuonna 1972). Nagel työskenteli maalarina, kuvanveistäjänä ja kaivertajana ja hänestä on tullut yksi nykyajan eniten kansainvälistä tunnustusta saaneista baskitaiteilijoista.
Jatkuvan matkustelun ja uuden löytämisen ruokkimista monivivahteisista mieltymyksistään huolimatta figuratiivisuus (tai joidenkin mukaan postmodernistinen figuratiivisuus) on ollut hänen maalaustensa, veistoksiensa ja kaiverrustensa jatkumona. Tämä suuntaus voidaan kontekstualisoida vastareaktiona 1960- ja 1970-luvuilla vallinneelle abstraktille ja informalistiselle tyylille.
Teemoiltaan Nagel käsittelee pääasiassa yhteiskunnallisia aiheita tietyllä sarkastisella ja epäkunnioittavalla vivahteella, joka muistuttaa uutta madridilaista figuratiivista suuntausta. Samalla hän omaksui vaikutteita pop-taiteesta (värit ja kaupunkiteemat), surrealismista (shokeerava ja humoristinen lähestymistapa) sekä arte poverasta (vaatimattomien materiaalien ja jätteiden käyttö). Hänen epäkunnioittava asenteensa on johtanut tiettyihin teoksiin kohdistuvaan polemiikkiin. Francon kuolinpäivänä 20. marraskuuta 1975 yksi Nagelin veistoksista jouduttiin poistamaan kaupan näyteikkunasta ja vuonna 1982 hän esitteli uuden ristiriitaista suhtautumista aiheuttaneen teoksen Madridin historian museossa, jossa se joutui arvostelun kohteeksi, mutta pidettiin kuitenkin näytteillä.
Vuonna 1972 hän ryhtyi kokeilemaan kaiverrusta Grupo Quince -ryhmän jäsenenä. Ryhmään kuului myös muita baskitaiteilijoita, jotka edustivat uhmakasta figuratiivista suuntausta. Ryhmässä hän tapasi Eduardo Chillidan, joka teki pysyvän vaikutuksen hänen uraansa.
Nagel piti ensimmäiset näyttelynsä vuonna 1968 San Sebastiánissa. Vuonna 1974 hän avasi ensimmäisen näyttelynsä Espanjan pääkaupungissa Galería Iolas-Velascossa, ja samana vuonna hän piti toisen näyttelyn Bilbaossa, Galería Luzarossa. Nagelin grafiikkaa on ollut näytteillä vuodesta 1979 eteenpäin, ensimmäiseksi La Ciudadelassa Pamplonassa.
Myös hänen veistoksensa ovat aiheuttaneet polemiikkia ja keskustelua. Nagelin teoksia on näytteillä julkisilla paikoilla eri puolilla maailmaa. Vuonna 1987 taiteilija asetti suuren teräsveistoksen näytteille eräälle aukiolle Barcelonassa. Vuonna 1991 häneltä tilattiin veistos Hakonen ulkoilmamuseoon Japaniin. Vuonna 2001 yksi hänen veistoksensa paljastettiin Pariisin historiallisen kuninkaanlinnan puutarhassa näyttelyssä 50 ans de sculpture espagnole (50 vuotta espanjalaista veistostaidetta) ja myöhemmin se sijoitettiin Retiro-puistoon Madridiin. Vuonna 2003 taiteilija asetti näytteille Amorebieta-Echanon kunnan aukiolle Vizcayassa kahdeksanmetrisen pronssiveistoksen, joka sai yleisöltä leikkimielisen nimen La patata (peruna). Teos johti pitkäaikaiseen konfliktiin paikallisen kunnanvaltuuston kanssa, joka pyrki siirtämään veistoksen vedoten kaupunkisuunnitteluun liittyviin syihin. Teollis- ja tekijänoikeuksien järkkymättömänä puolustajana Nagel katsoi, että veistoksen sijoituspaikan vaihtaminen vääristäisi sen merkitystä.
Nagelin viimeisimpiä soolonäyttelyitä ovat muun muassa seuraavat: Galería 3 Punts, Barcelona (2004), Galería Marlborough, Madrid (2003 – graafiset työt), Vizcaya, Zornotza Aretoa, Amorebieta, Espanja (2003), Tasende Gallery, La Jolla, Kalifornia (2002), Galería Colón XVI, Bilbao (2002), Galería Moisés Pérez de Albéniz, Pamplona (2002), Galería Antonia Puyó, Zaragoza (2002 – valokuvat), Galería Mácula, Santa Cruz de Tenerife (2002), Galleria San Carlo, Milano (2001).
