Kuvanveistäjä Giò Pomodoron veli Arnaldo Pomodoro (1930–2002) syntyi Montefeltrossa vuonna 1926. Hän opiskeli ensin näyttämösuunnittelua ja työskenteli maanmittaajana Pesaron kaupungin rakennusosastolla, ennen kuin siirtyi 1950-luvulla työstämään metallia ja veistoksia.
Taiteellisen kutsumuksensa johdattamana Pomodoro muutti Milanoon, jossa hän tutustui Italian nykytaiteen johtaviin edustajiin, kuten Lucio Fontanaan. Pomodoro kuului kankaan spatiaalisen eheyden kyseenalaistaneen taidemaalarin Enrico Bajin ja Sergio Dangelon kanssa Continuità-ryhmään vuosina 1961–1962.
Pomodoron teoksille on ominaista pronssin mestarillinen ja hienovarainen käyttö eri muodoissa ja formaateissa. Kehät ovat hänen teoksissaan keskeisessä asemassa niin monumentaalisissa ulkoilmateoksissa kuin intiimeissä taskukoon luomuksissakin. Ensiksi mainittuja löytyy julkisista tiloista Sorrentossa, Riminillä, Pesarossa, Genovassa, Roomassa, Milanossa, Tivolissa, Torinossa, Ternissä, Bellunossa, Kööpenhaminassa, Brisbanessa, Dublinissa, Los Angelesissa ja Charlottessa Pohjois-Carolinassa.
Esteettisesti hänen työnsä ovat hyvin monimutkaisia, ja niissä tutkitaan sisäistä ja ulkoista ulottuvuutta, onttoa ja kiinteää, tyhjää ja täyteläistä, ja työstöjäljessä näkyy korujen herkkä eleganssi. Tätä vaikutelmaa korostaa kullan, hopean tai messingin jalo kiilto, jota taiteilija viljelee monissa veistoksissaan.
Pomodorolla on ollut uransa varrella useita merkittäviä näyttelyitä: Galleria Numero, Firenze, ja Galleria Montenapoleone, Milano (1954); Venetsian biennaali (1964); Rotonda della Besana, Milano (1974); Pariisin modernin taiteen museo (1976); Forte Belvedere, Firenze (1984); Palazzo dei Diamanti, Ferrara (1987); Hakoneen ulkoilmamuseo, Japani (1994); Rocca Malatestiana, Cesena (1995); Riminin kaupunginmuseo (1995) ja Marlborough Gallery, New York (1996).
Pomodoro on saanut myös useita palkintoja, kuten kansainvälisen kuvanveistopalkinnon São Paulon biennaalissa (1963), Carnegie-instituutin kuvanveistopalkinnon (1967), Japanin taideyhdistyksen Praemium Imperiale -palkinnon (1990), Italian tasavallan ansioritarikunnan suurristin (1996) ja kansainvälisen kuvanveistokeskuksen elinaikaisten saavutusten palkinnon (2008).
Pomodoro asuu ja työskentelee Milanossa.
