Boris Bućan syntyi Zagrebissa vuonna 1947. Bućan opiskeli taidetta Zagrebin taidekorkeakoulussa, Ljubljanan kuvataideakatemiassa ja Zagrebin kuvanveistoakatemiassa ja valmistui vuonna 1972. New Art Practice -sukupolveen kuuluva Bućan pyrki viemään kuvataiteen uudelle tasolle käyttämällä tuotannossaan aikakautensa uusinta teknologiaa. Tämän johdosta hän hyödynsi uransa aikana teoksissaan niin valokuvaa, polaroideja, valokopioita, elokuvaa, videota kuin graafisen suunnittelun keinojakin. Hänen tekninen tuotantonsa on ohjautunut kohti kulttuurista ja poliittista luopumista galleriaverkostoista ja institutionaalisesta riippuvuudesta omimalla julkisia tiloja taiteellisen toiminnan avulla.
Tätä taustaa vasten Bućan loi oman uudenlaisen taiteellisen arkikielen, joka sijoittui jonnekin poptaiteen ironisuuden ja käsitetaiteen institutionaalisen kritiikin välimaastoon. Erityisesti mainonta on inspiroinut hänen pyrkimystään valloittaa visuaalisesti julkisia tiloja ja irtautua orgaanisesti galleriasta ja instituutiosta. Julkiset toimet ovat olleet perustana taiteilijan maineen vakiinnuttamisessa. Esimerkki tästä on se, kun hän maalasi jalkakäytävän Zagrebin keskustassa kirkkaansiniseksi. Tämän tarkoituksena oli sekoittaa performanssin ”läsnäolo” poptaiteen leikkisyyteen. Performanssin oli tarkoitus olla samalla kapinallinen teko. Graafisissa teoksissaan Bućan käytti kapitalistisesta kulutuskulttuurista tuttuja logoja ja symboleja (Coca-Cola, IBM, Swissair, BMW ja lukuisat muut merkit) ja yksinkertaisesti korvasi brändien nimet sanalla ”taide”. Tällä pienellä mutta merkityksellisellä muutoksella taiteilija kyseenalaisti sekä alkuperäisen että muokatun kuvan tarkoitusperät ja kommentoi samalla galleriajärjestelmää, jossa taideteoksista oltiin pikkuhiljaa tekemässä kaupallisia tuotteita. Toimimalla näin Bućan seurasi Jugoslavian taloudellisen hätätilan jälkeistä kapitalistista muutosta sekä taiteen ja kulttuurin kutistuvaa tilaa ja vääristyneitä rooleja tässä talousmallissa ja kommentoi – joku voisi sanoa, että hän pilkkasi – niitä.
Bućan on myös ollut erinomainen graafinen suunnittelija koko uransa ajan. Hän on tehnyt julisteita ja muuta viestintämateriaalia teattereille (mukaan lukien Igor Stravinskyn Tulilintu-baletti ja Kroatian kansallisteatteri Spitissä), Kroatian radiolle ja televisiossa sekä ironisesti taidegallerioille. Osallistumalla laajamittaiseen kulttuurin kuluttamiseen Bućan on voinut paremmin häiritä sitä. Hänen kuvankäsittelytaitonsa on herättänyt paljon kiinnostusta ja saanut paljon tunnustusta. Esimerkiksi Tulilintu-baletille tehty juliste valittiin The Power of the Poster -näyttelyn katalogin kansikuvaksi Victoria & Albert Museumissa Lontoossa vuonna 1998. Bućanin esitelmä koostui julisteista vuonna 1984 Venetsian biennaalissa, jossa hän edusti Jugoslaviaa.
