Brigitte Kowanz syntyi Wienissä vuonna 1957. Hän opiskeli Wienin taideyliopistossa vuosina 1975–1980. Vuodesta 1997 alkaen aina kuolemaansa saakka (2022) hän toimi kyseisessä taideyliopistossa professorina.
Pian valmistumisensa jälkeen hän löysi taiteelliset mieltymyksensä ja kehitti sen jälkeen oman ainutlaatuisen tyylinsä. Taiteentekemisen aloittamisesta alkaen Kowanz keskittyi tutkimaan tilaa ja valoa. Tämä tutkiminen tapahtui 1980-luvulla tekemällä kuvia fosforoivilla ja fluoresoivilla väreillä paperille ja kankaalle (yhdessä Franz Grafin kanssa). 1980-luvun puolivälissä taiteilija halusi lisätä materiaalisuutta (ja siten spatiaalisuutta), minkä vuoksi hän teki pulloista valosäiliöitä lamppujen ja fluoresoivan maalin muodossa. Yksinkertaisesti tehtyä monimutkaisuutta.
Kowanz ei käyttänyt ainoastaan valoa materiaalina vaan tutki sitä erillisenä aiheena. Esimerkiksi valonnopeus on dokumentoitu numeerisesti useisiin installaatioihin ja seinäteoksiin. Tämä matemaattinen lähestymistapa täydentää taiteilijan kielellistä kiinnostusta. Hän on käyttänyt teoksissaan kieltä ja kirjoittamista ja sen kääntämistä koodeiksi. Morseaakkoset (perustuu yksinkertaisiin piste-viiva-yhdistelmiin), koodikielet ja binäärikoodit ovat kaikki työkaluja ja universumeita, joita hän tutki.
Viime aikoina Kowanzin teoksissa läpinäkyvyys ja heijastuminen lasisten peilien avulla on muuttunut yhä tärkeämmäksi. Tämä johti siihen, että kolmiulotteisissa esineissään hän kerrostaa monipuolisesti virtuaalisuutta ja todellisuutta. Valon, kielen ja peilin (Rainer Fuchs) keskinäinen vaikutus tuottaa hybriditiloja, joiden rajat näyttävät olevan selkeästi määriteltyjä yhdessä hetkessä ja toisessa ne katoavat jälleen. Todellinen tila ja virtuaalinen heijastus lävistävät toisensa. Rajat taideteoksen ja tarkkailijan välillä muuttuvat juokseviksi.
Taiteilijan merkittävimpiä myöhempiä näyttelyitä ovat muun muassa: 2020, Lost under the Surface, Museum Haus Konstruktiv, Zürich, Sveitsi; 2019, Matter of Reflection, Häusler Contemporary, Zürich, Sveitsi; 2019, Sichtlinien des Möglichen, Galerie der DG, München, Saksa; 2018, Deutscher Lichtkunstpreis, Kunstmuseum Celle, Saksa; 2017, Austrian Pavilion (Erwin Wurmin kanssa), 57. Venetsian biennaali, Italia; 2017, Codes and Cables, Häusler Contemporary, München, Saksa; 2016, Keep at it, Häusler Contemporary, Lustenau, Itävalta; 2015, Die Wiederkehr des endlos veränderten Selben, ArtBox im MQ Haupthof, Wien, Itävalta; 2014, Dots and Dashes, Häusler Contemporary, Zürich, Sveitsi; 2014, Spaces of Flow, Fernwärme Foyer – Wien Energie, Wien, Itävalta; 2013, Transmissions (Mariano Sardonin kanssa), Bryce Wolkowitz Gallery, New York, Yhdysvallat; 2012, In light of light, Galerie im Taxispalais, Innsbruck, Itävalta; 2012, What Next, Häusler Contemporary, München, Saksa; 2011, Borusan Contemporary, Istanbul, Turkki; 2011, Studio d’Arte Contemporanea Pino Casagrande, Rooma, Italia; 2011, Bryce Wolkowitz Gallery, New York, Yhdysvallat; 2011, Galerie im Taxispalais, Innsbruck, Itävalta; 2010, Now I See: Sprache des Lichts, mumok, Wien, Itävalta – ja monet muut.
Kowanz sai uransa aikana seuraavat palkinnot: Kairon biennaalin palkinto (2019), German Light Art Award (2018), Niederösterreichischer Kulturpreis -kunniapalkinto
(2015), Grand Austrian State Prize for Visual Arts (2009), Austrian Art Prize for Visual Arts (1996), Prize of the City of Vienna for Visual Arts (1991) ja Otto Mauer Prize (1989).
Kowanz kuoli vuonna 2022.
