Carol Rama syntyi Torinossa vuonna 1918. Itseoppinut taiteilija omaksui kaikki itselleen läheiset aiheet usein yksinkertaisella ja intuitiivisella tavalla omiin terapeuttisiin tarkoituksiinsa. Ydinteeman muodosti naisen alaston vartalo. Muodollisen koulutuksen puuttumisesta huolimatta Rama löysi nopeasti aikakautensa tunnetuimmat nimet, kuten Felice Casoratin, Albino Galvanno, Italo Calvinon, Massimo Milan, Carlo Mollinon, Gualtiero Passanin ja Corrado Levisin.
Hänen vesiväreillä maalaamat alastomat naishahmonsa, jotka oli toisinaan kuvattu amputoiduin raajoin tai pyörätuolissa, ilmaisivat avoimesti eroottisuutta. Naishahmoihin liittyi ylimääräisiä antropomorfisoituja elementtejä, sillä hänen teoksissaan oli eläimiä, ortopedisia proteeseja, tekohampaita, kenkiä ja ruumiinosia, kuten falloksia, käsivarsia, jalkoja ja kieliä. Niiden avulla taiteilija pyrki ilmaisemaan ahdistuneisuuttaan ja fantasioitaan käsitellen samalla isänsä itsemurhan aiheuttamaa traumaa ja äitinsä sairastumista psykiatriseen sairauteen. Naishahmoja seurasi abstrakti ajanjakso, jolloin hänen maalauksissaan olivat vahvasti läsnä nykyajan teemat, kuten Vietnamin sota, kylmä sota tai hullun lehmän tauti.
Hänen ensimmäinen oma näyttelynsä Torinon Galleria Faberissa vuonna 1945 suljettiin hänen aihevalintansa arkaluonteisuuden vuoksi, ja viranomaiset takavarikoivat hänen teoksensa. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin hänen teoksiaan esiteltiin jälleen oikeassa näyttelyssä. Näyttelykelpoisuutta edistivät muutamat teokset, kuten Lea Vergine, jotka auttoivat parantamaan hänen vanhempien teostensa näkyvyyttä 1980-luvulta eteenpäin. Hän kuratoi ensimmäisen antologisen näyttelynsä Milanon katedraalin pihalla vuonna 1985. Kansainvälinen arvostus palasi pian. Hänen ensimmäinen näyttelynsä Yhdysvalloissa pidettiin Esso Galleryssa, New Yorkissa, vuonna 1997, ja sen järjestivät Filippo Fossati ja Jennifer Bacon. Julkiset näyttelyt kiinnittivät kansainvälisen yleisön huomion etenkin hänen omassa näyttelytilassaan 45. Venetsian biennaalissa vuonna 1993, vuoden 1996 yhteisnäyttelyssä Inside the Visible Bostonin nykytaiteen instituutissa (ja myöhemmin Washingtonissa ja Perthissä) ja hänen antologisessa näyttelyssään Stedelijkin museossa, Amsterdamissa, vuonna 1998. Ajanjakso huipentui hänelle 50. Venetsian biennaalissa vuonna 2003 myönnettyyn kultaisen leijonan palkintoon taiteilijaurasta.
Vuonna 2004 järjestettiin Sandretto Re Rebaudengo -säätiössä, Torinossa, suuri antologinen näyttely, joka uusittiin myöhemmin Trenton ja Rovereton nykytaiteen museossa sekä Baltic Centre for Contemporary Art -keskuksessa Gatesheadissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Ulmin kaupunginmuseo Saksassa ja Taxispalais Gallery Innsbruckissa järjestivät myös laajat retrospektiot vuosina 2004 ja 2005.
Sen jälkeen muita merkittäviä näyttelyitä ovat olleet: La Passione secondo Carol Rama, Modernin taiteen ja nykytaiteen kansalaisgalleria (GAM), Torino (2017); Carol Rama – Lei, Lui, Loro, Exhibiting and Moving Arts Centre, Cagliari, ja Nykytaiteen museo (MACC), Calasetta (2016); La passion selon Carol Rama, Pariisin modernin taiteen museo (2015); Il garbo è tutto. Segni e carte di Carol Rama, Modernin taiteen ja nykytaiteen kansalaisgalleria (GAM), Torino (2014–2015); La Passió segons Carol Rama, Nykytaiteen museo (MACBA), Barcelona (2014–2015); Di quadro in quadro, opere 1937-2003, Galleria Carlina, Torino (2013); ja Carol Rama, Spazio Anche Più Che Tempo, Isabella Bortolozzi Gallery, Berliini (2012).
Rama kuoli vuonna 2015.
