Charles Delporte syntyi Marcinellessa vuonna 1928. Hänen sukupuunsa on täynnä tunnettuja belgialaisia, kuten hänen veljensä, runoilija Jacques Viesvil ja laulaja-lauluntekijä Paul Louka ja serkkunsa, kuvittaja Yvan Delporte, joka tunnetaan parhaiten sarjakuvastripeistään.
Taitelijana Delporte oli belgialaisen fantastisen surrealismin viimeisimpiä edustajia. Delporte kouluttautui alun perin opettajaksi (ja opetti l’Ecole Normale de Morlanwelzissa), mutta päätti omistautua kokopäivätoimisesti taiteelle käytyään säännöllisesti arvostetun kuvanveistäjän Victor Roussoun työpajalla. Hän aloitti kuvanveistäjän vuonna 1947, mutta siirtyi pian toisen intohimonsa maalaustaiteen pariin. Taidekriitikko Jean Pigeon antoi ensimmäisenä tunnustusta Delporten lahjakkuudelle ja suitsutti sitä lehdessään Le Rappelissa vuonna 1952.
Omasta työstään ja kehityskaaristaan tietoinen Delporte jakoi oman taiteellisen työnsä kolmeen erilliseen kauteen: geneettiseen (kauteen, jolloin teoksissa näkyi munanmuotoisia alkiomuotoja), geofyysiseen (tieteen ja matematiikan innoittamaan kauteen) ja ydinkauteen (elektronien liikkeen innoittamaan kauteen). Jotkut taidehistorioitsijat tunnistavat vielä neljännen Rimbaud-kauden, jonka aikana taiteilija maalasi sormin jonkin aikaa isänsä kuoleman jälkeen. Delporte haki töilleen näkyvyyttä väsymättömästi ja osallistui monumentaalisiin julkisiin projekteihin polemiikista ja jopa töiden satunnaisesta tuhoamisesta huolimatta.
Suurin osa hänen monumentaalisista veistoksistaan (Chantre de la Liberté – parhaiten tunnettu nimellä Trois Coqs – ja Regard de Lumière) sijaitsevat hänen kotikaupunkiinsa Charleroissa ja sen lähialueella.
Delportea on kunnioitettu muun muassa Dammeen vuosiksi 1990–2013 perustetulla tilapäisellä museolla. Lisäksi paavi Johannes Paavali II nimitti hänet Pyhän Sylvesterin ritarikunnan jäseneksi. Delporte oli aiemmin ollut Vatikaanissa paavi Paavali VI:n vieraana, kun paavi otti vastaan hänen maalauksensa Le Suaire, joka on yhä esillä siellä.
Plastisen tuotantonsa lisäksi Delporte levytti useita runouteensa perustuvia musiikkialbumeita: Ballade du souvenir, Hommage à Picasso (1985), Delporte chante Verlaine (1986) ja Au cœur de Charleroi (2005).
Delporte kuoli vuonna 2012.
