Costas Tsoclis syntyi Ateenassa vuonna 1930. Hän eli Kreikan pääkaupungissa toisen maailmansodan, saksalaismiehityksen ja Kreikan sisällissodan uhan alla. Hän jatkoi kuitenkin taiteellisen uteliaisuutensa tyydyttämistä työskennellessään avustajana Stephanos Almaliotisin työpajassa 12–18-vuotiaana ja avustaessaan Vangelis Faenosin työpajassa monumentaalisten elokuvajulisteiden ja lavaste-elementtien luomisessa. Hän ilmoittautui vuonna 1948 18 vuotiaana Ateenan taidekorkeakouluun, jossa hän opiskeli Yannis Moralisin johdolla vuoteen 1954 asti. Kolme vuotta myöhemmin hän sai Kreikan valtion myöntämän apurahan ja matkusti Roomaan, jossa hän opiskeli freskomaalausta ja enkaustiikkaa Scuola delle Arti Ornamentali -oppilaitoksessa. Hän perusti Gruppo Sigma -ryhmän yhdessä muiden taiteilijoiden eli Vlassis Caniarisin, Nikos Kessanlisin, Dimitris Condosin ja Yiannis Gaitisin kanssa. Roomaan asettautuneen ryhmän päätarkoituksena oli lujittaa ulkomailla asuville kreikkalaisille taiteilijoille tarkoitettua tukijärjestelmää.
Tänä aikana Costas Tsoclis kehitti paikallisten taiteilijoiden Afro Basadellan ja Alberto Burrin vaikutuksen alaisena alkuperäisen tyylin, jolle on ominaista teollisten ja/tai halpojen materiaalien, kuten sementin, hiilen ja heinän, käyttöön perustuva toiminnallinen abstraktio ja jonka tarkoituksena on korostaa hänen teostensa luontaista plastisuutta ja rakennetta.
Costas Tsoclis lähti vuonna 1960 Roomasta ja muutti toiseen eurooppalaiseen pääkaupunkiin eli Pariisiin. Hänen taiteellinen kielensä kehittyi tässä kaupungissa, jossa hän asui enemmän tai vähemmän tiiviisti yli 20 vuotta. Vuonna 1966 hänen työhönsä tulivat mukaan ensimmäiset ”esineet”, joihin sisältyy tietynasteinen trompe l’oeil -efekti. Hän lähti vuonna 1971 Berliiniin, jossa hän asui, työskenteli ja piti näyttelyitä 18 kuukauden ajan DAAD-apurahan turvin. Tämän vuosikymmenen aikana hän ylisti töissään löytämiään arkisia esineitä (kuten rypistettyä paperia vuosina 1970–1975) ja alkoi vaiheittain työstää uusia pysyviä kohteita, kuten puita ja merimaisemia, vuonna 1978. Näissä teoksissa on kuvattuja elementtejä kankaalle kiinnitettyjen fyysisten elementtien rinnalla.
Costas Tsoclis matkusti Ateenan ja Pariisin välillä edestakaisin vuodesta 1973 ja palasi lopullisesti Kreikkaan vuonna 1985, jolloin hän alkoi tehdä kokeiluja videoilla. Palattuaan kotimaahansa hän keskittyi edistämään mainettaan ja näkyvyyttään paikallisesti kansainvälisen maineensa kustannuksella.
Taiteilijan näkökulmassa omaan taiteeseensa on kyse ylentymisestä synkistä aiheista ja tummista sävyistä huolimatta. ”Taiteen tarkoituksena ei ole tehdä ihmisistä onnettomia, vaan pelastaa heidät”, hän selittää. ”Onnellisuus muodostuu hetkistä, jolloin kokee tulleensa palkituksi omilla valinnoillasi.” Hänen maalauksensa ovat tunnettuja siitä, että ne muuttavat todellisuuden mielikuvitukseksi ja näkymättömän näkyväksi ja että ne haastavat visuaaliset rajoitukset. Hänen ”elävän maalauksen” tekniikkansa johti kokonaisen liikkeen syntymiseen vuonna 1985 ja laajensi maalauksen rajoja kankaan rajojen ulkopuolelle.
Costas Tsoclis on asettanut töitään näytteille monissa kansainvälisissä soolo- ja ryhmänäyttelyissä, muun muassa Pariisin nuorten taiteilijoiden biennaalissa (1965), São Paulon biennaalissa (1965), Venetsian biennaalissa (1986) ja Costas Tsoclis – Retrospective -retrospektiivissä Ateenan nykytaiteen museossa (2001). Vuonna 2011 perustettiin Costas Tsoclis -museo Kamposin alueella sijaitsevaan Tinosiin.
