Cristóbal Gabarrón syntyi Mulassa vuonna 1945. Itseoppinut espanjalainen taiteilija kehitti tyyliään vähitellen abstraktiin suuntaan varhaisista Valladolidissa pidetyistä näyttelyistä monumentaalisiin installaatioihin ympäri Eurooppaa. Kuvallisen sommittelun tuotannossaan säilyttänyt taiteilija siirtyi varsin saumattomasti kaksiulotteisista töistä kolmiulotteisiin.
Varhaisissa kuvateoksissa on edelleen kuvitteellista estetiikkaa, joka kuvaa pääasiassa kastilialaisen maaseudun maisemia. Näitä teoksia esiteltiin Valladolidissa ja Madridissa, Castilla- ja Macarrón-gallerioissa. Vuonna 1967 Gabarrón sai kaksi merkittävää tilaisuutta päästä kansainväliselle näyttämölle: näyttelyt New Yorkin Leob-galleriassa ja Pariisin Perspective-galleriassa. Tämän jälkeen maalari siirtyi veistostaiteeseen ja jätti realistisen kuvitteellisuuden siirtyen lyhyen informalistisen esitystapajakson jälkeen abstraktiin.
Materiaalista tai tyylistä riippumatta Gabarrón hallitsee myös ideologisesti toisiinsa liittyvät veistosprojektit tai -sarjat. Tämä on ilmeistä hänen Brysselissä Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa YK:n päivän kunniaksi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 70 vuotispäivänä vuonna 2015 paljastetussa Enlightened Universe -teoksessaan. Teoksen pallomaista keskuselementtiä ympäröi 70 värikästä antropomorfista hahmoa, jolla on tietty yhtenäisyys Euroopan parlamentin sarjaan. Vuosien varrella Gabarrónin taide on syystäkin tullut tunnetuksi tiettyihin tapahtumiin liittyvistä teoksista: esimerkiksi Barcelonan olympialaisten (1992) ja Sevillan maailmannäyttelyn (1992) kunniaksi maalatut seinämaalaukset, Atlanta Starin veistokset (1996) ja kansainvälisen rauhanvuoden Our Hope for Peace -juhlapostimerkin suunnittelu osoittavat, että Gabarrón on taiteellaan tukenut yhteisöllisyyttä monimuotoisesti. Myöhemmät toimeksiannot ja yhteistyöt perustuivat samoihin periaatteisiin, kuten YK:n vuosituhannen huippukokouksen (2000) muistoksi valmistunut Dawn in the new Millennium, Millennium Chapel (2001) ja EnlightenedUniverse, jonka paljasti YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon.
Kun otetaan huomioon monien Gabarrónin veistoshankkeiden julkinen vaikutus, sisäisten retrospektiivien määrä ei ole mikään yllätys. Muutamia kohokohtia ovat muuan muassa Chelsea Art Museum (New York), Valencian modernin taiteen instituutti, Gdanskin nykytaiteen museo Puolassa, Kiinan kansallinen taidemuseo (Shanghai), Cannesin kaupunki ja museot, ARTZUID-näyttely (Amsterdam), Kansakuntien palatsi (Geneve) ja Kanal-Centre Pompidou (Bryssel).
Vuonna 1992 perustettiin useassa paikassa toimiva Gabarrón-säätiö (sijaitsee Valladolidissa, New Yorkissa ja Murciassa) kulttuurihankkeiden ja -aloitteiden edistämiseksi ja palauttamiseksi takaisin yhteisölle.
