Dan Wolgers syntyi Tukholmassa vuonna 1955. Hän opiskeli Kungliga Konsthögskolanissa Tukholmassa (1980–1985), Grundskolan för konstnärlig utbildningissa Tukholmassa (1978–1979) ja Nyckelviksskolanissa Lidingössä (1977–1978). Myöhemmin elämänsä aikana hän jakoi näkemyksiään tuleville ruotsalaisten taiteilijoiden sukupolville opettaessaan Kungliga Akademien för de fria konsternassa (Tukholma, 1995–1998) ja Konstfackissa (Tukholma, 1993–1995).
Wolgers on surullisen kuuluisa ruotsalaisessa käsitetaiteessa. Vaikka hänet tunnetaan hyvin, hänestä ei pidetä. Suurin osa yleisöstä katsoo, että hän ilmentää nykytaiteen elitistisiä ylilyöntejä. Wolgers on kuitenkin itse tarkoituksellisesti pitänyt yllä tällaista kuvaa.
Vuonna 1991 hän tilasi mainostoimiston järjestämään näyttelyn ”hänen nimissään”, eikä valvonut yhtäkään osa-aluetta mainostoimiston ehdotuksesta, vaan tutustui näyttelyyn vierailijana ja vasta avajaisiltana. Vuonna 1992 hän rikkoi rajoja, kun hänet palkattiin suunnittelemaan puhelinluettelon keltaiset sivut uudelleen. Kun hän oli saanut työn valmiiksi, ainoa muutos oli, että luettelon kannessa komeili hänen oma nimensä ja numeronsa. Hän sai ilmeisesti monia vihaisia puheluja tämän johdosta. Viimeinen välikohtaus tapahtui muutamaa kuukautta myöhemmin, kun hänet oli kutsuttu osallistumaan ryhmänäyttelyyn. Hän ei ollut luonut sinne yhtään teosta, vaan varasti sieltä teoksia ja esineitä, kuten penkkejä, jotka hän myi Tukholman huutokauppakamarille. Wolgersin ainoa panos kyseessä olevaan näyttelyyn oli laatta, jossa oli hänen nimensä. Hänet asetettiin syytteeseen ja hänet tuomittiin syylliseksi tästä jäynästä absurdissa oikeudenkäynnissä, jonka tuomion hän myi vielä sinetöitynä alkuperäisessä kirjekuoressaan norjalaiselle keräilijälle.
Vaikka kaikki eivät suhtautuisikaan suvaitsevaisesti hänen ainutlaatuiseen huumoriinsa, se on hänen toimintansa kulmakivi ja on auttanut häntä luomaan itselleen oman paikkansa nykytaiteen maailmassa. Wolgers ei pidä taidetta niinkään tuotantona vaan sosiaalisena ja mekaanisena keinona. Ehkä tämä oli taustalla, kun hän myöhemmin siirtyi tekemään koneellisesti tuotettuja teoksia, jotka syventävät entisestään pohdintaa tuottavuudesta ja odotetuista tuloksista, mikä on jotain, mitä hän on yrittänyt horjuttaa koko uransa ajan. Wolgers on halunnut olla ratas koneistossa, oli kyse sitten koneista tai taiteesta.
Varhaisia näyttelyjä (1980-luvulla) ovat muun muassa seuraavat: Galerie Aronowitsch, Tukholma; Anders Tornberg Gallery, Lund; Galleri Lars Bohman, Tukholma; Galleri Riis, Oslo, Norja ja Tukholma; Arnstedt & Kullgren, Östra Karup; Galleri Magnus Karlsson, Tukholma; Bohman-Knäpper, Tukholma.
Viimeaikaisia yksityisnäyttelyjä ovat: A–O/Nattfiskare, Bohman-Knäpper, Tukholma (2017); Ej funktionstestad (yhdessä Jockum Nordströmin kanssa), Karlskrona Konsthall (2016); Egentligheter (yhdessä Lena Anderssonin kanssa), Spritmuseum, Tukholma (2016); En verklighet (drömd), Market Art Fair, Liljevalchs, Tukholma (2015); I Olivlunden/In the Olive Grove, Galleri Magnus Karlsson, Tukholma (2014); En metautställning, Galleri Magnus Karlsson, Tukholma (2013); En annan sorts sammanfattning, Ateljén, Konstakademien, Tukholma (2013); De Profundis, Galleri Riis, Tukholma (2013); Det stängda paradisets portar, Galleri Riis, Tukholma ja Oslo (2011); Varbergs Konsthall, Varberg (2010); Galerie Aronowitsch, Tukholma; Krognoshuset, Lund (2010) ja Sturehof, Tukholma (2010).
Wolgersilla on ollut kaksi merkittävää takautuvaa näyttelyä, ensimmäinen Liljevalchs Art Hallissa Tukholmassa (2001) ja toinen Spritmuseumissa Tukholmassa (2016).
Wolgers työskentelee ja asuu Tukholmassa.
