Eeva-Liisa Isomaa syntyi Ylitorniossa vuonna 1956. Hän opiskeli Helsingin taideteollisessa korkeakoulussa (1979–1984) ja Kuvataideakatemiassa Helsingissä (1982–1987). Hän opetti myöhemmin kyseisessä oppilaitoksessa vuosina 1990–1992 ja on opettanut siellä myös vuodesta 2001. Myöhemmin hän opiskeli myös Tampereen ammattikorkeakoulussa videotaidetta vuosina 2008–2009 ja valokuvausta vuosina 2009–2010.
Temaattisesti muisto ja muistaminen ovat Isomaan luovan pohdinnan ytimessä. Hänen henkilökohtainen historiansa näkyy luonnollisesti hänen työssään. Nämä henkilökohtaiset elementit universaalistuvat taiteen kautta, joka tuo ne julki. Aikatasot ja tarinat on sekoitettu näissä taiteellisissa ideoissa. Vedellä, joka on muistamisen ja ajankulun yleinen vertauskuva, on erityinen paikka hänen työssään. Pisara, hetki tai yksityiskohta ilmaisee laajemman narratiivin, sen virtauksen ja kulun. Maiseman kuvaus onkin Isomaalle ominaisin genre hänen yli 30 vuotta kestäneellä urallaan.
Isomaa sai Ars Arctica -tunnustuspalkinnon vuonna 1986, Pro Graphican ensimmäisen palkinnon vuonna 1989, Prahan grafiikkatriennaalin ensimmäisen palkinnon vuonna 1989, Unkarin taidegraafikkojen palkinnon vuonna 1999 ja Győrin taidemuseon palkinnon vuonna 2009. Hän sai viisivuotisen taiteilija-apurahan vuosina 1994, 2002 ja 2010.
