Emilio Vedova syntyi Venetsiassa vuonna 1919. Käsityöläisperheen lapsi Emilio Vedova työskenteli aluksi tehtaassa ennen kuin hän ryhtyi opiskelemaan valokuvausta valokuvaajan oppilaana ja työskentelemään koristelijan työpajassa. Itseoppinut ja intohimoinen taidemaalari maalasi väsymättä koko 1930-luvun. Hänen tältä ajalta peräisin olevat luonnoksensa kertovat hänen matkoistaan, ja niissä alkoivat näkyä hänen tunnusmerkeikseen muodostuneet hermostuneet lineaariset merkinnät, joilla hän signeerasi työnsä.
Taiteilijan kotikaupungilla oli merkittävä sija hänen esteettisessä kehityksessään. Venetsialainen perinne kaikissa muodoissaan heijastui hänen tyylissään. Rembrandtin, Goyan ja Daumierin kaltaisten kansainvälisten vaikutteiden ohella hänen töissään näkyivät Titianin, Tintoretton, Guardin ja venetsialaisbarokin arkkitehtooniset vaikutteet, joista on osoituksena etenkin tietynlainen dynaamisuus.
1930-luvun lopulla hän kävi ilmaista alastonmaalausta opettavaa koulua Firenzessä. Tämän ajanjakson innoittamia teoksia esiteltiin kymmenen vuotta myöhemmin Ongania-galleriassa Venetsiassa asetelmien ja muiden teosten rinnalla. Samaan aikaan Vedova loi myös laajan taiteellisen kontaktiverkoston. Hän tutustui Corrente-ryhmään (1942–1943), johon kuuluivat Renato Guttuso ja Renato Birolli. Toinen maailmansota kuitenkin katkaisi ajanjakson, ja Vedova liittyi vastarintaliikkeeseen Roomassa ja taisteli Piemonten kukkuloilla. Vuonna 1946 hän allekirjoitti realistisen Oltre Guernica -manifestin ja oli mukana perustamassa Venetsiaan Nuova Secessione Italiana -ryhmää, joka oli Fronte Nuovo delle Arti -ryhmän edeltäjä.
Näiden kollektiivien jäsenenä hän loi pastellitöitä, joiden avulla hän pystyi ilmaisemaan sodan herättämiä voimakkaita tunteita. Ne kanavoituivat hänen töihinsä vielä vuosikausia eteenpäin. Näitä teoksia esiteltiin vuonna 1948 Venetsian biennaalissa, jossa Vedovalla oli vuonna 1952 hänen teoksilleen omistettu oma sali.
Vedova aloitti 1950-luvulla kuuluisat Clash of situations- ja Cycles of nature -sarjansa. Ne merkitsivät tärkeää askelta kohti kansainvälistä tunnustusta ja pohjustivat hänen osallistumistaan ensimmäiseen São Paulon biennaaliin vuonna 1952, jossa hän voitti palkinnon. Sen ansiosta hän pystyi oleskelemaan kolmen kuukauden ajan Brasiliassa. Samana vuonna Rodolfo Pallucchini järjesti ja kuratoi Vedovan ensimmäisen oman näyttelyn ulkomailla Viviano Galleryssa, New Yorkissa, jossa Vedova esitteli ”mustia geometrioitaan”.
Myöhemmin samalla vuosikymmenellä taiteilija laajensi edelleen verkostoaan ja liittyi Gruppo degli otto -ryhmään. Nämä yhteydet merkitsivät siirtymistä tarkoista geometrisistä muodoista epämuodollisempaan, ilmaisuvoimaisempaan ja romanttisempaan abstraktiin taiteeseen. Vedovalle se merkitsi patoutumien purkautumista, sillä hän pystyi ilmaisemaan puhtaammin ja aidommin häntä siihen asti vaivanneita protestimielialan sekä pelon ja jännityksen tunteita.
Vuonna 1961 hän aloitti Plurimi-teossarjan. Sarja jakautui Venetsian (1961–1963) ja Berliinin (1963–1964) kesken. Vedova päätti muuttaa Saksaan, sillä hän halusi kohdata ahdistuksensa ja saada ensikäden kokemusta kaupungissa vallitsevista peloista ja sosiaalisista jännitteistä. Vedovalle tarjoutui tällä ajanjaksolla hienoja tilaisuuksia: vuonna 1963 hänen töitään oli esillä Contemporary Italian Paintings -näyttelyssä Australiassa ja vuosina 1963–1964 Peintures italiennes d’aujourd’hui -näyttelyssä, joka kiersi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.
Vedova menehtyi vuonna 2006, mutta hänen teoksensa ovat innoittaneet aina uusia sukupolvia lukuisissa hänelle omistetuissa näyttelyissä. Viimeksi järjestettyjä näyttelyitä ovat olleet Emilio Vedova Immagini del Tempo 1936-2006, Palazzo Reale, Milano (2019); Emilio Vedova by Georg Baselitz, Fondazione Emilio e Annabianca Vedova, Venetsia (2019); Historical Survey, Galerie Thaddaeus Ropac, Pariisi (2018); Solo, Museo Novecento, Firenze (2018); Emilio Vedova from the Collections of Castello di Rivoli Museum of Contemporary Art, Rivoli, Torino (2018); Emilio Vedova: De America, Fondazione Emilio e Annabianca Vedova, Venetsia (2017); Georg Baselitz – Emilio Vedova, Museum Küppersmühle, Duisburg, Saksa (2016); Emilio Vedova: Drawings, Fondazione Emilio e Annabianca Vedova, Venetsia (2016); Emilio Vedova & Georg Baselitz, Galerie Thaddaeus Ropac, Salzburg, Itävalta (2015); Frammenti Expo ‘67: Emilio Vedova, Magazzini del Sale, Venetsia (2015); Vedova in tondo, Spazio Vedova, Fondazione Emilio e Annabianca Vedova, Venetsia (2014); Vedova Plurimo, Museo Correr/Ca’ Rezzonico – Museum of the Venetian 17th Century/Ca’ Pesaro, Venetsia (2013); Emilio Vedova… Cosiddetti Carnevali…, Spazio Vedova, Fondazione Emilio e Annabianca Vedova, Venetsia (2013); Emilio Vedova ‘Teleri 1981-1985’, Spazio Vedova, Fondazione Emilio e Annabianca Vedova, Venetsia (2012); Lacerazione: Plurimi/Binari ‘77/’78, Spazio Vedova, Fondazione Emilio e Annabianca Vedova, Venetsia (2012); Emilio Vedova 1961 & 1984, Magazzini del Sale, Venetsia (2011); … in continuum, compenetrations/transferred ‘87/’88, Spazio Vedova, Fondazione Emilio e Annabianca Vedova, Venetsia (2011); ja Emilio Vedova Scultore, Spazio Vedova, Fondazione Emilio e Annabianca Vedova, Venetsia (2010).
