Emo Verkerk syntyi Amsterdamissa vuonna 1955. Vuonna 1977 filosofiaa Amsterdamin yliopistossa opiskellut Verkerk näki David Sylvesterin tekemän Francis Baconin haastattelun. Englantilaiseen mestariin tutustuminen merkitsi Verkerkille käännekohtaa, ja hän päätti luoda maalaustyylin, jota hän tapaa kuvata ”käytännön filosofiaksi”. Hän laati keksintönsä jälkeen piirustusta Baconista ja aloitti seuraavana vuonna opiskelut Ateliers ’63:ssa.
Koko uransa ajan Verkerk on ollut itsepäisen uskollinen sille, mitä tuolloin pidettiin laajalti vanhentuneena taiteen lajina: muotokuvamaalaukselle. Hän on vanginnut kankaalle tunnettuja henkilöitä, kuten Edgar Allan Poen, Frank Zappan, Aby Warburgin ja Wallace Black Elkin, mutta myös vähemmän tunnettuja tai tuntemattomia kirjailijoita, filosofeja, sarjakuvapiirtäjiä, muusikoita, taikureita ja jopa shamaaneja. Kuten hän itse sanoo: ”Muotokuviani voi tarkastella vertauskuvallisena päiväkirjana: Maalaamani henkilöt edustavat ajatuksia tai ideoita, joita olin vaalinut mielessäni tai jotka juolahtivat mieleeni. Kyse on empatiasta. Sitä voi lähestyä kunnioituksena, lahjana kuvatulle henkilölle.”
Verkerk on kuitenkin yhtä itsepäinen näiden muotokuvien ilmiasun suhteen kuin uskollinen valitsemalleen lajille. Valokuvamaisuus on liian helppoa. Liian itseriittoista. Taiteilija suosii tulkitsevaa kuvaustapaa, jossa todellisista henkilöistä tulee Verkerkin graafisen maailman hahmoja. Tämä muutos havaitsemisen tavassa esitetään sellaisenaan katsojalle. Hänen omaleimainen tyylinsä ei todellakaan ole niin eksplisiittinen kuin voisi muotokuvamaalaukselta odottaa, ja siksi se asettuukin passiivista tunnistamista vastaan. Katsojasta tulee osa kuvaa.
Verkerkin viimeaikaisia yksityisnäyttelyjä ovat olleet esimerkiksi seuraavat: Graag of niet / Love me or leave me, Gemeentemuseum, Haag (2015); Belle van Zuylen, Willem Baars Projects, Amsterdam (2015); Emo Verkerk, Fries Museum, Leeuwarden (2000); Nass und Trocken, Brandenburgische Kunstsammlungen, Cottbus (1999); Schilderijen, aquarellen en objecten, Art & Project, Slootdorp (1999); Emo Verkerk, Stadsmuseum Woerden, Woerden (1997); Emo Verkerk, Stedelijk Museum, Amsterdam (1988), Emo Verkerk, Marian Goodman, New York (1982).
Taiteilijan työtä on esitelty lukuisissa ryhmänäyttelyissä, kuten seuraavissa: Held op sokkel, Haags Historisch Museum/Museum de Gevangenpoort, Haag (2015–2016); Wrijving van gedachten, Antwerpen-Zundert Het Vincent van Gogh Huis, Zundert (2015); Facing Nature, Museum Belvédère, Heerenveen, Oranjewoud (2014); Rob Birza, Morgan Betz, Frank Koolen, Joseph Semah en Emo Verkerk, Willem Baars Art Consultancy, Amsterdam (2011).
