Erik Höglund syntyi Karlskronassa vuonna 1932. Hän aloitti taiteelle omistautumisen jo 16 vuotiaana, opiskeli piirustusta ja maalausta (Fritz Sjöströmin ohjauksessa) ja myöhemmin kuvanveistoa (Robert Nilssonin ohjauksessa) ja graafista suunnittelua (Harald Sallbergin ohjauksessa) Konstfackissa Tukholmassa ja valmistui vuonna 1952. Hän avioitui jo 21 vuotiaana luokkatoverinsa Maerit Levinin kanssa. He saivat suuren perheen. Ehkä siksi perhe-elämä vaikuttikin hänen taiteeseensa niin usein ja selvästi.
Hänen elämänsä ja taiteilijauransa tärkein käännekohta oli vuonna 1953, kun Bodan lasitehtaan johtaja Erik Rosén etsi taidekoulusta nuorta lasinpuhaltajaa. Höglundilla ei ollut paljoakaan kokemusta alalta, mutta hän vastasi silti haasteeseen. Hän päätyi työskentelemään Bodan lasitehtaalla 20 vuotta ja jätti lähtemättömän jäljen ruotsalaiseen lasinpuhalluskäytäntöön. Hän halusi oppia, muttei halunnut häiritä tehtaan työntekijöitä. Siksi hän harjoittelikin lasinpuhallusta ja muita tekniikoita työajan jälkeen, jopa öisin.
Vuonna 1954 hän siirtyi ensimmäisen saamansa apurahan turvin klassisen taiteen syntysijoille Kreikkaan ja Italiaan. Kun hän palasi, hänen vielä kehittymässä oleva tyylinsä oli jo kiinnittänyt huomiota Ruotsin kansallismuseossa, joka oli ostanut joitakin hänen teoksiaan odotettaessa merkittävää tulevaa näyttelyä.
Höglund oli epätavanomainen ja perinteinen, mutta pystyi luomaan näiden välille tasapainon 1950-luvulla. Hänen työnsä herättivät paljon keskustelua lasinpuhalluspiireissä. Hänen taiteelliseksi tavaramerkikseen muodostui se, että hänen työnsä olivat värikkäitä, tarkoituksellisesti viallisia ja sisälsivät kuplia. Hän kuvasi kasvoja, eläimiä ja muita tunnistettavia kuvioita. Vaikka hänen työnsä eivät saavuttaneet välitöntä myyntimenestystä taideliikkeissä, niiden ainutlaatuiset ominaisuudet herättivät monien ihailijoiden mielenkiinnon. Bodan johtaja kuitenkin uskoi Höglundiin horjumattomasti. Se olikin oikeutettua, koska Höglund sai arvostetun tanskalaisen Lunning-palkinnon vuonna 1957. Kunnianosoitus elvytti töiden hidastuneen myynnin sekä Ruotsissa että kansainvälisesti.
Bodassa vietetyn 20 vuoden jälkeen Höglund jätti työnsä (1973) etsiäkseen uusia intressejä metallintyöstöstä ja puusepäntöistä.
Tämä lasityöläinen tuotti urallaan noin 150 julkista teosta kirkkoihin, kouluihin ja muihin julkisiin rakennuksiin tehtyjen suurten lasitöiden muodossa. Lasiteosten suosio kasvoi voimakkaasti 1980-luvulla, minkä ansiosta Höglund pystyi vakiinnuttamaan kansainvälisen maineensa.
Vaikka hänen terveytensä heikkeni, hän loi vielä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla enimmäkseen esoteerisia sommitelmia aina vuoteen 1998 saakka.
