Fabrizio Clerici syntyi Milanossa vuonna 1913. Clericin ollessa seitsemänvuotias hänen perheensä muutti Italian pääkaupunkiin, jossa hän opiskeli arkkitehtikorkeakoulussa valmistuen sieltä vuonna 1937. Rooma todellisena avoimena museona oli jatkuvan oppimisen ja inspiraation lähde erityisesti renessanssi- ja barokkirakennusten osalta. Rooma tarjosi myös monia mahdollisuuksia, kuten Le Corbusierin järjestämiä konferensseja ja kohtaamisen taiteilijan surrealismiin johdattaneen Alberto Savinion kanssa. Clerici muutti takaisin Milanoon 1930-luvun lopulla.
Seuraava vuosikymmen osoittautui erittäin hedelmälliseksi. Vuonna 1943 Clerici järjesti ensimmäisen henkilökohtaisen näyttelynsä Cairolan taidegalleriassa Milanossa, jossa hän esitteli piirustuksia, vesiväritöitä, litografioita ja etsauksia. Vuonna 1947 hän innostui näyttämösuunnittelusta ja työskenteli George Bernard Shaw’n tuotannossa Mrs. Warren’s Profession. Kokemus merkitsisi alkua pitkäaikaiselle uralle teatterissa, baletissa ja oopperassa. Vuonna 1947 hän tapasi ensimmäistä kertaa Lucio Fontanan tehden hänen kanssaan yhteistyötä arkkitehtuuriprojektissa. Vuonna 1948 hän esitteli teoksiaan ensimmäisessä Venetsian biennaalissaan, jossa hän tapasi Salvador Dalín ja haki kontakteja suunnittelutoimintaansa varten. Vuosikymmenen lopussa Clerici myös kuvitti ensimmäiset kirjansa, kuten Leoncillo Leonardin Bestiarion ja Pirandellon The Late Mattia Pascalin.
Clerici muutti takaisin Roomaan 1940-luvun lopulla. Hänen päätöksensä asettua pääkaupunkiin osui samoihin aikoihin kuin hän kiinnostui metafysiikan tutkimuksesta, kuten Athanasius Kircherin tieteellisistä tutkimuksista, Erhard Schönin anamorfisista puuleikkauksista ja isä Jean-François Niceronin optisista perspektiiviteorioista. Hän pääsi hyödyntämään monia mahdollisuuksia niin taiteilijana, esitellen teoksiaan New Yorkin nykytaiteen museossa (MoMA) ja Pittsburghin Carnegie Institutessa, kuin näyttämösuunnittelijanakin. Clerici matkusteli 1950-luvulla laajasti etenkin Lähi-idässä. Matkat toimivat innoituksena uudenlaisille motiiveille ja sarjoille, kuten Templi dell’uovo sarjalle (mytologisia arkeologisia aiheita esittäviä temperamaalauksia) ja kangastuksille. Joitakin niistä esiteltiin jo vuonna 1956 Venetsian biennaalissa. Arkeologia osoittautui taiteilijan pysyväksi inspiraation lähteeksi 1950-luvun jälkipuoliskolla, jolloin hän kuvasi arkisia esineitä irrallaan omasta ympäristöstään haettuina artefaktoina.
1970-lukua leimasivat kaksi merkittävää hanketta: taiteilijan Egyptin-matkojen innoittama sarja nimeltä Theban Variations ja Arnold Böcklinin kuuluisan maalauksen Isle of the Dead inspiroima sarja maalauksia ja piirroksia.
Clericin teosten saama tunnustus kiteytyi 1980- ja 1990-luvuilla etenkin Modernin taiteen kansalaisgalleriassa Palazzo dei Diamantissa, Ferrarassa (1983), Palazzo Realessa, Casertassa (1987), ja Modernin taiteen ja nykytaiteen kansallisgalleriassa, Roomassa, järjestetyissä retrospektioissa.
Clerici kuoli Roomassa vuonna 1993. Clericin kuoleman jälkeen hänen oppilaansa Eros Renzetti perusti Fabrizio Clericin arkiston ja kuratoi sitä edesmenneen taiteilijan toiveiden mukaisesti.
