Felix Droese syntyi Singenissä, Hohentwielissä vuonna 1950. Droese aloitti opintonsa Düsseldorfin taideakatemiassa vuonna 1970. Hänen opettajiaan olivat taiteilija Joseph Beuys, josta tuli Droesen mentori ja neuvonantaja myös opiskelujen päätyttyä (Free International Universityssä), ja Peter Brüning. Droese oli ollut poliittisesti aktiivinen jo ennen opiskelun aloittamista ja hän oli kieltäytynyt asepalveluksesta vuotta aiemmin ja suorittanut siksi siviilipalveluksen Düsseldorfin sairaalan psykiatrisella osastolla. Tämä kokemus ja Droesen yritykset käsitellä sitä näkyvät selkeästi Droesen varhaisen kauden teoksissa, Der Grafenberg -piirroskokonaisuudessa.
Droesen uraa rytmittävät mielenosoitukset, vankilatuomiot, journalismi ja järjestötehtävät, vaalit sekä muut poliittiset ponnistelut, vaikka hän kohtasi varmasti haasteitakin niihin liittyen. Vuonna 1977 Droese teki yhteistyötä Spuren-lehden ja Kölnin Kultur und Volk -yhdistyksen kanssa. Vuonna 1979 hän oli ”vaihtoehtoisen listan” ehdokkaana Düsseldorfin kaupunginvaltuustoon. Vuonna 1981 hän järjesti Aktion 17.12:n puolalaiselle poliittiselle Solidarność-järjestölle Pax Christin seurakuntatalossa Krefeldissä.
Droese oli kokeillut kaksiulotteista paperileikkausta jo 1980-luvun alussa ja siirtyi kolmiulotteiseen maailmaan lisäämällä töihinsä lasia ja kangasta. Itseensä ja kotimaansa menneisyyteen raivorehellisesti suhtautuva Droese on muun muassa tutkinut kansallista syyllisyydentunnetta hätkähdyttävässä teoksessaan Ich habe Anne Frank umgebracht (I killed Anne Frank). Leikkaaminen ja suikalointi oli alun perin kunnianosoitus 1800-luvun kansantaiteelle, mutta vahvan empaattisena siirtymäprosessina siitä tuli tärkeä osa Droesen menetelmäarsenaalia.
1990-luvulla Droese yhdisti taiteen ja aktivismin ja keskittyi poliittisen taiteen muotoihin, joita olivat esimerkiksi puiden istuttaminen, muraalimaalaukset ja muu luova toiminta.
Hän osallistui vuoden 1982 documenta-näyttelyyn (jossa esillä oli Anne Frankin inspiroima teos), ja hänet kutsuttiin vuoden 1988 Venetsian biennaalin Saksan paviljonkiin, jossa esillä oli Haus der Waffenlosigkeit – Bundesrepublik Deutschland (House of Weaponlessness – The Federal Republic of Germany).
