Fernando Sáez González syntyi Laredossa vuonna 1921. Kun Espanjan toinen tasavalta julistettiin, Fernando Sáez González oli 10-vuotias, ja hänen perheensä muutti Laredosta Madridiin. Siellä perhe tutustui Lope de Rueda Institución Libre de Enseñanzaan (ilmainen oppilaitos), jossa nuori Sáez otti ensiaskeleensa taiteilijana ja sai ensimmäiset piirustuspalkintonsa.
Espanjan pääkaupungissa levoton nuori Sáez ryhtyi käymään Pradon taidemuseossa ja kiinnostui van der Weydenistä, Brueghelista, Mantegnasta, Boschista ja Cranachista. Oleskeltuaan sisällissodan ajan Laredossa, hän palasi Madridiin vuonna 1939 ja ryhtyi seuraavana vuonna tekemään yhteistyötä lehdistön kanssa sarjakuvapiirtäjänä. Vuonna 1942 hän sai kutsun pakolliseen asepalvelukseen, jota kesti vuoteen 1946.
Asepalveluksesta palattuaan hän kävi oppitunneilla San Fernandon kuninkaallisessa kuvataideakatemiassa ja taiteilijoiden tapaamisissa, joissa hän tutustui kriitikkoihin kuten Ramón Faraldo ja Enrique Azcoaga, taidemaalareihin kuten Rafael Zabaleta ja Pancho Cossio, kuvanveistäjiin kuten Ángel Ferrant, ja kirjailijoihin kuten Camilo José Cela, Ernest Hemingway, José García Nieto, Gerardo Diego ja Dámaso Alonso.
Tänä aikana hän jatkoi yhteistyötään kuvittajana, tarkemmin sanottuna Editorial Grifónin Eduardo Aunósin kanssa. Samaan aikaan syyskuussa 1948 hän piti ensimmäisen ryhmänäyttelynsä, jossa oli näytteillä hänen omia ja hänen veljensä, myös taidemaalarin, Martínin töitä.
Taiteellisesti Cantabrian rannikon karut maisemat ja sen ankara kromatiikka jättivät ikuisesti jäljen Sáezin taiteeseen, joka aina muisteli kesiä Ontorriassa ja lähellä sijaitsevassa Mazcuerrasissa, jossa hänen setänsä oli seurakuntapappi ja jossa hän tutustui kirjailijaan Concha Espinaan. Rannikon ääriviivat ja sen laaja värispektri näkyvät suurimmassa osassa hänen tuotannostaan.
Vuonna 1950 Sáez piti ensimmäisen henkilökohtaisen maalausnäyttelynsä Madridin Clan Galleryssa. Samana vuonna hän piti näyttelyitä myös Venezuelassa, Argentiinassa ja Ranskassa. Muut välietapit seurasivat nopeassa tahdissa. Vuonna 1969 Genevessä sijaitseva Rath Museum valitsi hänet espanjalaiseen avant-garde -näyttelyyn nimeltä Art espagnol d’aujourd’hui (tämän päivän espanjalainen taide). Hän myös järjesti näyttelyn Santanderin kuvataiteen kunnallisessa museossa vuonna 1978 ja piti ensimmäisen näyttelynsä Casa del Siglo XV:ssä Segoviassa samana vuonna.
Muita merkittäviä näyttelyitä hänen urallaan olivat seuraavat: Aula de Cultura La Venencia (Santander, 2006), Santiago Casar Gallery (2008) ja suuri antologinen näyttely hänen töistään vuosilta 1964–2005 Santanderin modernin ja nykytaiteen museossa (2013). Vuonna 2017 Luis González Robles -museo Alcalá de Henaresissa järjesti toisen antologian, Fernando Sáez, Seventy Years in Painting.
Sáez pysyi aktiivisena käytännössä kuolemaansa saakka, piirtäen joka päivä aina, kun hänellä oli siihen voimia. Hän kuoli vuonna 2003.
