Florin Anton Ciubotaru syntyi Focşanissa vuonna 1939. Hän opiskeli Institutul de Arte Plastice ”Nicolae Grigorescu” -taideinstituutissa, kuten monet hänen merkittävimmät aikalaisensa. Hän valmistui vuonna 1963 (opiskeltuaan Corneliu Baban ja Ştefan Constantinescun ohjauksessa) ja kehittyi sen jälkeen (meta)kriittiseksi taidemaalariksi. Hänen polkunsa on ollut täynnä haasteita, tutkimusmatkoja, kyseenalaistamista ja jatkuvaa asioiden uudelleen ajattelemista.

Ciubotaru, joka tunnetaan myös nimellä Ciubo, ottaa merkityksiä ja tarkoitusta enemmänkin metodista ja lähestymistavasta kuin tyylistä. Ciubotaru on mielestään pelkän taiteilijuutensa lisäksi oman taiteellisen kehityspolkunsa riippumaton kertojahahmo. Tämä johtuu osittain siitä, että hänellä ei riitä juurikaan kärsivällisyyttä ”kulttuurielämän kissanristijäisiin”. Kaikki nykytaiteen perinteiset piirteet, eli skenografia, taiteen sarjoittaminen ja nimeäminen, signeeraukset, näyttelyt, avajaiset, lehdistösuhteet tai kriitikoiden arviot, ovat niin kodifioituja Ciubotarun silmissä, että hän pitää niitä stereotypioina ja hyödyttöminä esteinä, joita hän haluaa välttää etsiessään todellista ilmaisunvapautta.

Tätä havainnollistavat hyvin hänen lausuntonsa, joiden mukaan hän pitää näyttelyjensä avajaisia tyhjinä ja kaavamaisina seremonioina. Myös Ciubotarun tuotanto on samalla lailla sisäänpäin kääntynyttä, ja teoksissaan hän kerrostaa ja verhoaa esittävyyden eri keinoja sellaiseksi intiimiksi kokonaisuudeksi, jota todennäköisesti vain hän itse pystyy täysin arvostamaan ja ymmärtämään. Ciubotarun pakkomielle ilmaisunvapauteen ja hänen vakaumuksensa olla antamatta periksi hänen mielestään ongelmallisen järjestelmän edessä mahdollisesti selittävät hänen teostensa vaikeaselkoista luonnetta.

Taiteellisen työnsä lisäksi Ciubotaru on professori Universitatea Națională de Arte Bucureștin maalaustaiteen laitoksella.