Františka Gilman syntyi Prahassa vuonna 1973. Gilman opiskeli Prahan kuvataideakatemiassa, jossa hän kehitti käsitteellisen taiteellisen aistikkuuden, jossa näkyy aiempien sukupolvien keskeisiä teemoja, kuten menetys, säilyttäminen, tila, havainnointi ja gestalt-teoria (otettu käyttöön kuvanveistossa 1960-luvulla). Aviomiehestään poiketen Františka Gilmanin ammatillisesta urasta ja taustasta ei ole paljoa tietoa.
Taiteellisesta näkökulmasta katsottuna taiteilijan käsitteelliset teokset ovat seurausta tämän vuonna 1998 alkaneesta suhteesta mieheensä Tim Gilmaniin. Tässä yhteydessä yhtä persoonaa on vaikea erottaa toisesta. Heidän tuotantonsa on monitieteellinen, mutta tietyt ydinteemat kulkevat heidän käyttämiensä moninaisten välineiden ja suosimiensa lähestymistapojen läpi. Arkkitehtuurin poistaminen on näistä yksi. Useissa teoksissa kyseenalaistetaan se, miten rakennettu joukkoyhteiskunta voitaisiin saada katoamaan, jotta saavutetaan parempi tilallinen tasapaino läsnäolon ja poissaolon välillä. Sellaisten piilossa olevien tilojen käsite, kuten oven takana, portaikon alla tai muistissa olevat paikat, on yksi keskeinen aihe. Tiedon säilyttäminen, kopioimen ja poistaminen ovat jatkuva painopiste mekaanisen ja inhimillisen potentiaalin vastakkainasettelussa. Muistin avulla he ottavat esiin subjektiivisuuden, yksilöllisyyden ja intiimiyden, joita he usein tarkastelevat taiteessaan tilaan liittyvien keinojen avulla. Kappale ja kokonaisuus ovat ajattomia motiiveja, jotka löytävät arkkitehtonisen ja hyperrealistisen vaihtelun näiden taitelijoiden tuotannossa.
