Georg Baselitz syntyi vuonna 1938 Hans-Georg Kern -nimisenä Deutschbaselitzissa, joka kuului Saksan demokraattiseen tasavaltaan toisen maailmansodan jälkeen. Lapsena Baselitz perheineen asui koulussa, jossa hänen isänsä opetti. Taiteilijan oma akateeminen koulutus oli yrittämisen ja erehtymisen leimaama matka. Vuonna 1955 hän pyrki Dresdenin Hochschule für Bildende Künsteen (taideyliopisto) mutta häntä ei onnistanut. Seuraavana vuonna hän läpäisi Tharandtin metsäoppilaitoksen pääsykokeen mutta päätti sen sijaan osallistua kursseille Hochschule für bildende und angewandte Kunstissa (taiteen ja soveltavan taiteen akatemia) Berliini-Weißenseessa (Itä-Berliini) Behrens-Hangelerin ja Womackan opissa. Ensimmäistä lukukautta ehti kulua vain muutama kuukausi, kun hänet erotettiin ”sosiaalis-poliittisen kypsymättömyyden” vuoksi. Vuonna 1957 Baselitz ilmoittautui West-Berliner Hochschule der bildenden Künsteen (Länsi-Berliinin taideakatemia). Siellä hän kohtasi nykytaiteen mullistajia, kuten Wassily Kandinskyn ja Kazimir Malevitšin, sekä loi merkityksellisiä suhteita muihin taiteilijoihin, kuten nuoreen taidemaalariin Eugen Schönebeckiin ja tulevaan valokuvaajaan Benjamin Katziin. Länsi-Berliini inspiroi Baselitziä, ja hän asettui asumaan sinne vuonna 1958. Muutama vuosi myöhemmin hän tapasi tulevan vaimonsa Elke Kretzschmarin ja tutustui Jackson Pollockin, Willem de Kooningin ja Philip Gustonin teoksiin MoMAn vierailevassa näyttelyssä nimeltä ’From New York to Berlin’. Vuonna 1961 hän otti kotikaupungilleen kunnioitusta ilmaistakseen käyttöön nimen Baselitz (ja loi sennimisen henkilön).
Baselitzin ensimmäinen yksityisnäyttely pidettiin vuonna 1963 Werner and Katz -galleriassa, ja siitä tuli ennakkotapaus, joka viitoitti tien Baselitzin myöhemmälle uralle ja tavalla kommunikoida: skandaali. Skandaalin aiheutti itse asiassa kaksi taideteosta, joista toinen oli miehen alastonkuva ja toinen kuvasi nuorta poikaa masturboimassa. Paikalliset viranomaiset takavarikoivat molemmat teokset välittömästi. Tämän jälkeen taiteilija paneutui puupiirroksiin ja grafiikkaan. Oleskelu Villa Romanassa, Firenzessä, oli merkittävä tämän välivaiheen kannalta.
Vuosi 1969 oli tärkeä käännekohta Baselitzin taiteellisessa kehityksessä. Hän alkoi maalata muotokuvia ylösalaisin, ensimmäisenä Der Wald auf dem Kopf (The forest on its head). Taiteilija sai inspiraationsa Louis-Ferdinand von Rayskin Wermsdorfer Waldin katsomisesta väärin päin. Baselitz on perustellut tekniikan valintaa järjestelmällisesti ja havainnollisesti: Se tarjosi taiteilijalle mahdollisuuden testata muodon ja abstraktion rajoja, jolloin tekniikasta ja muodosta tuli sisältöä tärkeämpää. Nämä ”sisällöttömät” ylösalaisin olevat maalaukset olivat esillä Kölnissä vuonna 1970 järjestetyssä näyttelyssä.
Taiteilijan visuaalinen kieli, tuotteliaisuus ja medianäkyvyys ovat kaikki tekijöitä, joiden ansiosta hänen teoksiaan on ollut esillä useissa näyttelyissä, muun muassa useissa retrospektiiveissä, esimerkiksi seuraavissa: 1974 retrospektiivi etsauksista; 1976 Kunsthalle, Bern ja Köln sekä Münchenin Staatsgalerie moderner Kunst; 1984 Baselin Staatsgalerie moderner Kunst; 1996, Musée d’Art Moderne de la Ville de Paris; 2006 Louisiana Museum, Humlebæk,Tanska; 2007 Royal Academy of Arts, Lontoo ja 2013–2014 Musée d’Art Moderne de la Ville de Paris.
Tänä aikana Baselitz hankki mainetta provokaattorina taiteellisen kyvykkyytensä rinnalla ja oppi hyödyntämään työssään skandaaleja. Vuoden 1980 Venetsian biennaalissa häneltä oli esillä veistos Model for a Sculpture. Veistos kuvaa istuvaa hahmoa, joka tekee natsitervehdykseltä näyttävän eleen, mutta tämän tulkinnan taiteilija kumosi pian. Väittely aiheesta yltyi yltymistään, ja aihe jakaa kriitikot kahteen leiriin yhä. Vuonna 2013 Baselitz joutui silmätikuksi väittäessään, että naiset eivät menesty taiteilijoina, koska heiltä puuttuu taiteen luomisen kannalta välttämätön perusedellytys, (maskuliininen) brutaalisuus. Jälleen kerran taiteilija torjui kaikki väitteet naisten vihaamisesta ja onnistui samalla taidokkaasti tekemään itsestään joksikin aikaa huomion keskipisteen.
