Günther Förg syntyi Füssenissa vuonna 1952. Münchenin taideakatemiassa (1973–1979) koulutettua taiteilijaa veti puoleensa harmaan kromaattinen välimuotoisuus (joka ei nuoren Förgin silmissä ollut musta eikä valkoinen, vaan ”ei mitään” ja siten ”vapaa” nuoren Förgin silmissä), mikä on melko yllättävää, sillä taiteilija tunnetaan nykypäivänä parhaiten värikkäistä töistään. Vuosina 1992–1999 hän opetti Staatliche Hochschule für Gestaltungissa (taiteen ja suunnittelun korkeakoulu) Karlsruhessa ja jatkoi uraansa myöhemmin professorina Münchenissä.
Taiteessaan Förg poimi vihjeitä ympäristöstään ja reagoi siihen. Valokuvaus oli hänelle kestävä intohimo. Taiteilija dokumentoi 35 mm:n kamerallaan Euroopan modernin ajan eri aikakausien rakennuksia, linjoja ja varjoja Bauhausin toiminnallisuudesta aina fasismin maamerkkeihin. Hänen maalauksensa on kunnianosoitus amerikkalaiselle toiminnalliselle, abstraktille maalaamiselle, joka vaikutti saksalaisiin taiteilijoihin vaikuttavalla kromaattisella voimallisuudellaan. 1970-luvun lopusta Förg kiinnostui uusminimalismista. Ei ole yllättävää, että kuvanveistosta tuli uusi ja hedelmällinen väylä, johon paneutua. **Välineen fyysisyys oli edelleen keskeinen kuvallisuuden ilmaisumuoto, kuten hänen vuonna 1988 toteuttamansa peili-installaatio Rotterdamin metroasemalla. Kehon pirstoutumisesta tuli 1990-luvulla teema, joka johdatti Förgin siihen, mitä hän itse piti esittävyyden ”välttämättömänä” kosketuksena.
Välineestä riippumatta Günther Förgin visuaalisten dekonstruktiotöiden taustalla on ajatus verkosta, joka voi olla arkkitehtoninen tai puhtaasti muodollinen. Hän käyttää usein tätä näennäisen abstraktia rakenteellista keinoa monitahoisella tavalla luodakseen työllensä esittävän merkityksen. Förgin juliste vuoden 1996 Ranskan avoimeen tennisturnaukseen on vaikuttava esimerkki tästä tekniikasta: oranssin ja vihreän sävyjen sekamelskasta on hahmotettavissa tenniskenttä ja -verkko.
Tämä pakkomielle säilyi Förgillä 2000-luvulle saakka ja on nähtävissä etenkin hänen Glitterbilder-sarjassaan. Värikkäät raidat, jotka toimivat rajauksina, häiritsevät raa’asti tyhjää ja negatiivista tilaa. Rinnastaminen Cy Twomblyyn ja muihin varhaisiin modernisteihin paljastaa Förgin työn kehämäisyyden evolutiivisessa mielessä.
Taiteilija piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vuonna 1980 Münchenin Rüdiger Schöttle galleriassa, jossa esillä oli useita monokromaattisia maalauksia. Vuonna 1992 hän osallistui documenta IX -näyttelyyn. Näyttely Stedelijk-museossa Amsterdamissa vuonna 1995 seurasi hänen uransa tärkeitä vaiheita. Yksityisnäyttelyitä on ollut myös seuraavissa paikoissa: Esslin museo, Klosterneuburg, Itävalta; Langen Foundation, Neuss, Saksa; Kunstmuseum Basel, Sveitsi; Kunsthalle Bremen, Saksa; Gemeentemuseum Den Haag, Alankomaat; Tel Avivin taidemuseo, Tel Aviv; Kunsthaus Bregenz, Bregenz, Itävalta; Museum der bildenden Künste, Leipzig, Saksa; ja Deutsche Guggenheim, Berliini, Saksa.
Förg kuoli vuonna 2013.
