Hannah Collins syntyi Lontoossa vuonna 1965. Collins opiskeli Slade School of Fine Art taidekoulussa Lontoossa (1974–1978) ja matkusti jatko-opintoja varten Yhdysvaltoihin Fullbright-apurahalla (1978–1979). Hän vietti myös aikaa pöydän toisella puolella, opettaen kouluissa ja laitoksissa, kuten UC Davis, Kalifornia, Royal College of Art, Lontoo ja Le Fresnoy – Studio national des Arts contemporains, Roubaix.
Valokuvan, videon, tekstitaiteen ja kirjallisten pohdintojen kautta Collins tutkii sosiohistoriallisia puitteita, maantieteellisiä paikkoja ja elämäkerrallisia tuokiokuvia. Tietyn aihepiirin tai teeman käsittely jatkuu usein pidemmän ajanjakson ajan, jopa useampia vuosia. Käyttämällä aikaa piilossa olevien monimutkaisuuksien paljastamiselle Collins tekee kunniaa elämälle ja yksilölle. Taiteen kautta tapahtuvalla ikuistamisella ja kommunikaatiolla hän luo yhteyden tietynlaiseen kollektiiviseen muistiin, mikä tekee hänen teoksistaan poikkeuksellisen voimallisia.
Yhteisöllisyys on sekä aktiivinen että passiivinen osa hänen työtään. Vuosina 1989–2010 hän asui Barcelonassa ja imi itseensä kulttuurielämää segmentoivia, toisiaan täydentäviä ja toisinaan ristiriitaisia identiteettejä. Yksi hänen painopistealueistaan on ollut romaniyhteisö ja -kulttuuri sekä Espanjassa että Venäjällä, jota hän on dokumentoinut elokuvalla viettäen yhteisön keskuudessa pitkiä aikoja, jotta hänen kuvauksensa olisivat tosia ja rehellistä. Hän noudatti samankaltaista immersiivistä menetelmää dokumentoidessaan Kolumbian Amazonin heimoryhmien elämää.
Hänet nimettiin vuonna 1993 Turner-palkintoehdokkaaksi ja lisäksi hän voitti muun muassa Sprengel Museum Hannoverin Spectrum-palkinnon (2015), European Photography Award palkinnon (1991) ja Olympus Award -palkinnon (2004).
Collinsin työ hämmästyttää yhtä paljon kuin se inspiroi, ja siitä on laadittu lukuisia näyttelyitä arvostetuissa laitoksissa, kuten Tate Modern, Centre Georges Pompidou, MACBA Barcelona, Reina Sofia Madrid, Dallas Museum of Art, Luxembourg Museum ja Sprengel Museum Hannover. Viimeksi mainitussa pidettiin retrospektiivi hänen tuotannostaan vuonna 2015, ja näytteli kiersi Camden Art Centressä Lontoossa sekä Baltic Centressä Newcastlessa. Näyttelyn yhteydessä pidettiin eponyyminen monografia.
Hänen viimeaikaisiin aloitteisiinsa kuuluvat digitaalinen diaesitys, joka on luotu yhdessä muusikko Duncan Bellamyn kanssa ja esitettiin Tàpies-säätiössä Barcelonassa ja San Franciscon modernin taiteen museossa (2019). Vuonna 2020 Collins kuratoi We Will Walk – Art and Resistance in the American South -näyttelyn Turner Contemporaryssa Margatessa, Englannissa.
Taiteilija asuu ja työskentelee tällä hetkellä sekä Lontoossa että Almeriassa Espanjassa.
