Henryk Stażewski syntyi Varsovassa vuonna 1894. Hän opiskeli Varsovan kuvataideakatemiassa vuosina 1913–1919 professori Stanisław Lentzin johdolla. Stażewski tutustui tänä aikana erilaisiin avantgardistisiin tekniikoihin, joskin hän oli viehtynyt geometriseen abstraktioon, minkä vuoksi hänen tuotantonsa edustaa pikemminkin konstruktivismia. Yleisesti ottaen Stażewskin taide ilmentää ennen kaikkea avantgarden edistyksellistä ja kokeellista henkeä pikemmin kuin mitään tiettyä tyyliä.
Tässä yhteydessä taiteilija oli mukana lukuisissa taiteellisten rajojen venyttämiseen keskittyneissä ryhmissä ja kollektiiveissa ja perusti niitä myös itse. Stażewski liittyi vuonna 1917 perustettuun ensimmäiseen puolalaiseen avantgarde-ryhmään, joka tunnettiin aluksi nimellä ”Polish Expressionists” ja vuodesta 1919 lähtien nimellä ”Formists”. Taiteilija oli mukana perustamassa Blok-nimistä kubisti-, konstruktivisti- ja suprematistiryhmää (1924–1926), ja hän oli myös tämän ryhmän toimintaa jatkaneiden Praesens- (1926–1929) ja a.r.-ryhmien (1929–1936) perustajajäsen. Lisäksi hän toimitti Blok- ja Praesens-aikakauslehtiä, joiden toimitukset pitivät yllä lukuisia kansainvälisiä yhteyksiä muihin avantgarde-ryhmiin, kuten Alankomaissa toimivaan De Stijl-ryhmään. Taiteilija oleskeli vuodesta 1924 alkaen useaan otteeseen Pariisissa, ja näillä matkoilla hän tutustui Piet Mondrianiin ja Michel Seuphoriin. Hän myös kuului Pariisissa toimiviin kansainvälisiin ryhmiin Cercle et Carre (vuodesta 1929 lähtien) ja Abstraction-Création (vuodesta 1931 lähtien). Sodan jälkeen Stażewski liittyi nuorten taiteilijoiden ja tieteentekijöiden yhdistykseen (Klub Mlodych Artystow i Naukowcow) ja ryhtyi yhteistyöhön Varsovassa toimineen avantgardistisen Krzywe Koło Galleryn kanssa. Vuonna 1965 hän teki yhdessä Wiesław Borowskin, Anka Ptaszkowskan ja Mariusz Tchorekin kanssa aloitteen Foksal Galleryn perustamiseksi.
Taiteellisesti Stażewskin tyyli pohjautui konstruktivistiseen geometriaan, mutta hän myös monipuolisti muodollista lähestymistapaansa. Taiteilija jäsensi sommitelmiensa tilan käyttäen erivärisiä, pyöreäreunaisia neliöitä. Tämä figuratiivinen pohjavire kiteytyi hänen työssään 1930-luvun alussa ja muovautui edelleen 1950-luvulle saakka. Se toistui usein hänen maisema- ja muotokuvissaan ja asetelmissaan. Stażewskin visuaaliseen kieleen ilmestyi 1950-luvun loppupuoliskolla uusi elementti, reliefit ilmaisumuotona. Myöhemmin reliefien tilalle nousi maalaaminen, jolle taiteilija omistautuikin lähes 20 vuodeksi. Stażewskia alkoi 1960-luvulla kiehtoa valkoinen, joka ilmensi hänen pohdintojaan itse muodon neutraaliudesta ja siitä, kuinka riippuvainen muoto on muusta kontekstista. ”Valkoisen kautensa” aikana Stażewski myös loi vuosina 1964–1967 sarjan kuparireliefejä, joissa hän pyrki tunkeutumaan tilan ulottuvuuteen. Hän muodosti neliöistä ruudukkoja ja vääristi sitten niiden säännönmukaista asettelua tai hajotti niiden järjestyksen ikään kuin asettamalla kiilan niiden keskelle. Myöhemmin, 1980-luvulla, Stażewski alkoi hyödyntää värin ja geometrisen muodon vuorovaikutusta ja sai näin aikaan dynaamisen vaikutelman.
Ensimmäisen näyttelynsä taiteilija piti vuonna 1920, jolloin hänen töitään oli esillä yhdessä muiden Formists-ryhmään kuuluneiden taiteilijoiden teosten kanssa Warsaw Society for the Encouragement of Fine Arts -seuran näyttelyssä. Vuonna 1921 hänen maalauksiaan oli esillä avantgardistisen Polish Artistic Club -yhdistyksen näyttelyssä Mieczysław Szczukan teosten kanssa. Vuonna 1922 hän osallistui Formists-ryhmän F9-näyttelyyn Varsovan Czesław Garliński Salonissa. Pian tämän jälkeen, vuonna 1923, Stażewski osallistui Vilnassa järjestettyyn New Art Exhibition -näyttelyyn ja Łódźin International New Art Exhibition -näyttelyyn, jotka yhdessä sysäsivät liikkeelle konstruktivistisen liikkeen Puolassa. Myöhemmin taiteilijalla oli näyttelyjä Pariisissa (Musée d’Art Moderne, 1977 ja 1982, Centre Pompidou, 1983), Tukholmassa, Amsterdamissa, Brysselissä ja Genevessä (1959), Venetsiassa (1959, 1966 ja 1986), New Yorkissa (Museum of Modern Art, 1976), Oslossa (1961), Essenissä (1962 ja 1973), Stuttgartissa (1962), Chicagossa (1964, 1966, 1967 ja 1972), Bochumissa (1964), Tel Avivissa (1965), Tokiossa (1966), Lontoossa (Royal Academy, 1970 ja 1984), Strasbourgissa (1970), Düsseldorfissa (1974, 1981 ja 1982), Milanossa (1974 ja 1986), Zürichissä (1974 ja 1975), Hampurissa (1975), Madridissa, Berliinissä ja Kölnissä (1977), Roomassa (1979) ja Los Angelesissa (1981). Vuonna 1994 Łódźin taidemuseossa järjestettiin Stażewskin taidetta esittelevä retrospektiivinen näyttely. Taiteilija sai kunniamaininnan vuonna 1966 pidetyssä 33:nnessa Venetsian biennaalissa, ja vuonna 1972 hän sai Wienin yliopiston myöntämän Herder-palkinnon.
Stażewski kuoli vuonna 1988.
