Herman Blondeel syntyi vuonna 1956. Blondeel opiskeli Stedelijk Secundair Kunstinstituut -taideinstituutissa ja Koninklijke Academie voor Schone Kunsten -taideakatemiassa Gentissä ja jatkoi myöhemmin taitojensa hiomista Deinzen kansallisessa taideakatemiassa. Tärkeimmät oppinsa hän kuitenkin sai kotoa, sillä hänen isänsä Armand Blondeel oli arvostettu lasinpuhaltaja, joka opetti pojalleen ammattinsa saloja jo tämän lapsuudesta alkaen. Harmillisen lyhyeksi jääneen uransa aikana Blondeel koetteli jatkuvasti ”koristetaiteeksi” määritellyn ilmaisumuotonsa rajoja.
Monien elämäkertojen mukaan Blondeel oli jo 16-vuotiaana täysiverinen käsityöläinen. Isän ja pojan välinen kumppanuus muuttui mestari-oppipoika-suhteeksi, joka päättyi vuonna 1984 Blondeelin perustaessa oman lasityöpajansa (isänsä työpajan viereen). Vapaus toi mukanaan uteliaisuutta ja uteliaisuus uusia kokeiluja, ja Blondeel jatkoi tyylinsä kehittämistä.
Vuosina 1982–1986 taiteilija tuotti pääasiassa näyttelyikkunoita, joiden kanssa hän kiersi lukuisissa tapahtumissa. Jo tässä varhaisessa vaiheessa hän kyseenalaisti käsityön rajoja. Tämä näkyi Blondeelin teosten asettelua koskevissa kokeiluissa, joissa hänen ikkunansa asetettiin jalustoille ja näyttelyvitriineihin, mikä teki niistä erillisiä taide-esineitä ja poisti niiden käytännöllisen funktion.
Blondeelin tuotannon poikkitaiteellinen ulottuvuus auttoi taiteilijaa kurottamaan oman alansa ulkopuolelle ja luomaan itselleen nimeä nykytaiteen kentällä. Tätä uutta kehityssuuntaa ja asemaa vahvisti entisestään hänen vuonna 1985 tekemä päätöksensä lisätä töihinsä neonvaloja.
