Inka Kivalo syntyi vuonna 1956 Helsingissä. Vaikka hän oli alun perin valokuvausopiskelija, hän koki kuitenkin alan itselleen vieraaksi ja päätti omistautua tekstiileille. Hän opiskeli tekstiilialaa Helsingin taideteollisessa korkeakoulussa, josta hän valmistui vuonna 1985. Samanaikaisesti hän kehitti kuvallisen tyylin, jota hän soveltaa tietoisesti tekstiilisuunnittelussaan. Tämän ainutlaatuisen yhdistelmän avulla hän onnistui hankkimaan teollisia työtehtäviä, kuten suunnittelijan tehtävän Marimekolla, jota hän hoiti opiskelijapäivistään aina vuoteen 1990 asti. Marimekolla hän tuotti tekstiili-installaatioita ja vaatekokoelmia.
Lahjakkuutensa ja työkokemuksena ansiosta hän myös opetti useita vuosia opinahjossaan Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen kurssinsa kokeilevan käsityön plastisessa laboratoriossa sisälsivät kudontaa sekä muotoilun ja ympäristösuunnittelun perusteet. Opettajana hän kuroi umpeen taiteen ja teollisuuden välistä kuilua ja korosti käsityöläisyyden merkitystä teollisen suunnittelun oppilaille. Käsintehdyn kauneus ja sen tuottama ilo ovat hänen uransa muuttumaton ydin.
Tämä ehkä selittää sen, miksi hän käyttää pääasiassa 1700-luvulta peräisin olevia kangaspuita polymorfisten teostensa tuottamiseen. Näissä teoksissa värillä on rakenteellinen voima, koska Kivalo luo pääasiassa muistin varassa ilman mallia. Hän jopa sävyttää itse lankoja ja kirjaimellisesti kietoo yhteen materiaaleja ja värejä. Hän toteaa tästä itse: ”Minusta tuli tekstiilitaiteilija, koska tekstiilit antavat väreille pehmeämmän hehkun ja tekevät elämästä kauniimpaa. Kudonta edellyttää keskittymistä ja kärsivällisyyttä, mutta on myös leikkisää ja tuo iloa, sillä tärkeintä ei ole itse kudonta vaan visio. Olen oma käsialani. Peilaan itseäni ja siitä pääsen sisälle työhöni.”
Taiteellisesti katsottuna suuret tilaustyöt, joissa hänen ainutlaatuinen tekninen osaamisensa pääsee esiin, ovat viitoittaneet hänen uraansa. Esimerkkeinä mainittakoon Suomen sosiaali- ja terveysministeriön gobeliini (Punainen madonna) vuodelta 1989 tai Järvenpäässä sijaitsevan Kirkon koulutuskeskuksen reliefi seuraavalta vuodelta, Espoon Lintuvaaran kappelin kirkkotekstiilit tai helsinkiläisen vanhainkodin ja Tukholman Suomi-instituutin kuvakudokset.
Hänen tärkeimpiä näyttelyjään ja palkintojaan ovat muun muassa seuraavat: Kymmenes kuvakudostriennaali, Lodz, 2001, Fiberscapes, Suomen Washington DC:n suurlähetystö, 2002, Fiberscapes, Ottawan kaupungintalo, 2003, Sustainable Design from Finland, Design Forum, Helsinki, 2013, Inka Kivalo – KUDOS, gobeliineja ja veistoksia, Galleria Katariina, Helsinki, 2014, Tree Textile Artists, Becker Gallery, Jyväskylä, 2017: Inka Kivalo – Personae, gobelinit ja tekstiiliveistokset, Alvar Aalto -museo, Jyväskylä, 2020.
Vuonna 2020 suomalaisten tekstiilisuunnittelijoiden yhdistys TEXO nimitti Kivalon vuoden suomalaiseksi tekstiilitaiteilijaksi. Vuonna 2018 hän sai Alvar Aalto -säätiön Maire Gullichsen -palkinnon. Vuonna 2019 hän sai Fokus Borås -säätiön Pohjoismaiden tekstiilitaiteen palkinnon.
