Ioana Bătrânu syntyi Unireassa/Felvincissä vuonna 1960. Hän opiskeli monien aikalaistensa tavoin Bukarestissa Institutul de Arte Plastice ”Nicolae Grigorescu” -taideinstituutissa (nykyisin Universitatea Națională de Arte București) ja valmistui graafisen taiteen osastolta vuonna 1983. Hänen varhaistuotantonsa koostuu figuratiivisista mustavalkoteoksista, joiden innoituksenlähteitä ovat olleet niin punkkulttuuri, 1950-luvun muoti kuin lännenelokuvatkin.
Bătrânu tunsi 1990-luvulla olevansa vieraantunut ja eristynyt. Niinpä hän kääntyikin enemmän sisäänpäin. Populaarikulttuurin hahmot saivat väistyä henkilökohtaisempien ja toisinaan jopa melankolisten aiheiden, kuten puutarhojen, sisätilojen ja käymälöiden, tieltä. Nämä kaikki ovat kohteita ja paikkoja, jotka korostavat tunteita mutta ovat usein reuna-alueita arkielämässä ja yhteiskunnassa. Erityisesti hänen äitinsä haudasta ja myöhemmin hautausmaasta tuli toistuvia aihelmia, kun taiteilija sisäisti surunsa, menetyksensä ja tarpeen päästää irti. Näiden autobiografisten löytöretkien yhteydessä hän osallistui Beyond Belief -näyttelyyn, joka on yksi ensimmäisistä keski- ja itäeurooppalaista taidetta esittelevistä näyttelyistä, joka on järjestetty Chicagon nykytaidemuseossa ja jonka kuraattorina toimi Laura J. Hoptman.
Vaikka Bătrânulla on selkeä taiteellinen identiteetti, joka ammensi hänen omista kokemuksistaan, hänen töidensä vastaanotto kriitikoiden keskuudessa on yleisesti ottaen ollut kahtiajakautunutta. Historiallisesti hän on saanut kiitosta siitä, että hän ei ole ollut kiinnostunut nykysuuntauksista ja niiden kehittymisestä (Romaniassa ne ovat keskittyneet esoteeristen kysymysten, kansallisten myyttien jne. innoittamaan taiteeseen) eivätkä ne ole päässeet läpi hänen tuotannossaan. Hän on pitänyt kiinni todellisista mielenkiinnon kohteistaan ja subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välisestä ohuesta rajasta. Tämän ansiosta hän on voinut puuttua yhteiskunnan kasvaviin säröihin, kuten ylenpalttisuuden ja puutteen sekä tasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden välisiin kontrasteihin. Vieraantuminen on antanut hänelle mahdollisuuden reagoida nopeasti ajankohtaisiin kysymyksiin. Jotkut kriitikot kuitenkin näkevät tässä ainutlaatuisuudessa eräänlaista vanhentuneisuutta ja anakronismia sekä irrallisuutta Bătrânun taiteellisesta kontekstista. Bătrânu vaikuttaa kuitenkin näkevän tällaisen kritiikin oikeudenmukaisena hintana ihanteeseensa pyrkimisestä.
Bătrânu asuu ja työskentelee Bukarestissa.
