James Vella Clark syntyi vuonna 1975 Maltalla. Nykyisin Vella Clark tunnetaan hänen omaa saariympäristöään esittävistä maisemamaalauksista.
Hänen esikuviaan ovat Esprit Barthet, Pawl Carbonaro ja Paul Klee, (mukaan lukien Kleen intohimo musiikkiin, jota myös Vella Clark käyttää luovan mielialan herättelyyn, onhan musiikki kaikenkattava osa hänen tuotantoaan). Heidän innoittamanaan Vella Clark on pyrkinyt omaksumaan tietyn perinnön luoden kuitenkin samalla oman esteettisen käsialansa. Perinne on vain lähtökohta, ja itse matka muodostuu henkilökohtaisesta omaperäisyydestä.
Vella Clarkin siveltimen alla maisema-aihe on jakautunut kahteen ryhmään: esittävään ja puhtaasti abstraktiin. Vaikka nämä kategoriat ovat samanaikaisia, ovat ne kehityksen tulosta. Kuten taiteilija itse tätä kuvaa: ”Abstraktit teokseni kehittyivät, kun koettelin maisemamaalausteni kompositioiden rajoja. Kyseessä oli asteittainen kehitys, joka tapahtui monien vuosien kuluessa. Ehkä siksi pidän taidettani henkilökohtaisena matkanani.” Maisemassa on kyse tarinankerronnasta, jossa tyyli on kieli, kerronnan väline.
Näitä kahta estetiikkaa yhdistää toisiinsa kaksi toistuvaa aihetta: kirkko (kaupunkiarkkitehtuurin osana) ja puu. Kirkko on pääosassa Vella Clarkin tarinoissa, kuten hänen omassa elämässäänkin. Kirkkorakennukset valvovat hänen jokaista liikettään, muovaavat aina hänen horisonttiaan ja kohoavat aina hänen taivaanrannassaan. Kirkko ei ole niinkään visuaalinen elementti vaan symboloi sitä moraalista valtaa ja hallitsevaa asemaa, joka rakennukseen liitetyillä uskomuksilla yhä on hänen jokapäiväisessä elämässään.
Puu on hänen työnsä toinen vakioaihe. Myös se on kehittynyt ajan mittaan. Ensin sypressipuulla oli keskeinen symbolinen merkitys. Hautausmailla puu kasvoi kuoleman ja kuolevaisuuden vertauskuvana. Nämä teemat ovat vahvasti läsnä Vella Clarkin työssä ja elämässä. Jälkimmäisen muutos johti kehitykseen ensin mainitussa. Hänen lähestymistapansa maisemaan muuttui samoin kuin hänen väripalettinsa, josta tuli kirkkaampi, elinvoimaisempi ja kohottava. Näissä uusissa maalauksissa sypressi on korvautunut palmulla. Se on puu, joka sietää ankarimmatkin olosuhteet. Vella Clark käyttää palmua vertauskuvana ihmismielelle, joka pyrkii selviytymään elämän vaikeimmistakin tilanteista. Taiteilija on vienyt puiden personifioinnin niin pitkälle, että ne saavat usein ihmisen paikan hänen elämässään. Ne ovat itsessään henkilöitä, jotka esiintyvät maalatuissa tarinoissa.
