Jean-Michel Folon syntyi Brysselissä vuonna 1934. Hän aloitti piirtämisen varhain – paperimyyjän poikana materiaalit olivat helposti hänen saatavillaan. Varhaisen edistymisensä rohkaisemana Folon osallistui pitkään taiteelliseen opetussuunnitelmaan ensin École d ’Art St-Lucissa ja sitten École nationale supérieure des artists visuels de La Cambressa, jossa hän opiskeli teollista muotoilua. Siellä hän kuuli elämänohjeen, josta tuli hänen esteettinen mantransa koko uran ajaksi: Mies Van der Rohen ”vähemmän on enemmän”. Näiden kehitysvuosien aikana hänen ensimmäiset piirustuksensa julkaistiin paikallisissa aikakauslehdissä (Moustique ja Pan).
Folon keskeytti koulun ja lähti Pariisiin vuonna 1955 etsimään uusia mahdollisuuksia. Hän piirsi päivittäin keskeytyksettä viisi vuotta. Valitettavasti tämän intensiivisen luovan kauden tuloksia huomioitiin Pariisissa heikosti. Folon ei lannistunut tästä, vaan lähetti piirustuksensa New Yorkiin. Horizon, Esquire ja New Yorker julkaisivat näitä piirustuksia. Amerikka kutsui ja Folon otti kutsun vastaan. Fortune, Atlantic Monthly ja Time Magazine tarjosivat hänelle uusia mahdollisuuksia. Taitelija vahvisti profiiliaan Amerikassa, Japanissa ja jälleen Ranskassa.
Vuonna 1973, kun Kafkan Muodonmuutos-teoksen kuvitettu versio oli julkaistu menestyksekkäästi, Folon valittiin edustamaan Belgiaa São Paulon biennaalissa, jossa hänelle myönnettiin pääpalkinto. Tämän jälkeen Folon sai paljon mahdollisuuksia taiteelliseen yhteistyöhön eri muodoissa: julkaisujen kannet, metroasemasuunnitelmat, yksityisnäyttelyt (esimerkiksi London’s Institute of Contemporary Arts -galleriassa), festivaalijulisteet, konseptisuunnittelu, monumentaaliset julkiset muraalit, tunnettujen historiallisten ja nykyaikaisten kirjailijoiden teosten kuvitukset sekä teatterilavasteiden suunnitteleminen. Hänet valittiin toisinaan jopa animaatio- ja elokuvarooleihin, joista tunnetuin on miespääosa elokuvassa L ’Amour Nu (1981).
Tämän jälkeen Folonin teoksista järjestettiin retrospektiivisiä näyttelyitä. Hänen julisteitaan esiteltiin Pariisissa 1984, Osakassa ja Kamakurassa 1985 ja Lausannen Olympiamuseossa 1996. Firenzessä järjestettiin hänen tähän mennessä suurin antologinen näyttelynsä vuonna 2005.
Amnesty International pyysi Folonia vuonna 1988 kuvittamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen YK:n kuudella virallisella kielellä. Kaksi vuotta myöhemmin hänen vesivärityönsä ja ensimmäiset muunnellut esineensä esiteltiin New Yorkin Metropolitan Museum of Art -taidemuseossa, minkä jälkeen Folon kiinnostui yhä enemmän veistämisestä ja ympäristötietoisuudesta. Belgian rannikosta tuli yksi hänen suosituimmista aiheistaan havainnollistaa näitä kahta teemaa myöhemmissä töissään.
Vuonna 2000 perustettiin Folon-säätiö Solvay-alueelle, joka on suojattu alue Brysselin lähellä La Hulpessa, jossa taiteilija vietti aikaa lapsuudessaan. Säätiötä laajennettiin ja uudistettiin vuonna 2004. Monacossa järjestettiin vuonna 2015 sivuhanke nimeltään ”L’atelier Folon”, jonka tarkoituksena oli tukea taiteilijan perintöä.
