José de Guimarães syntyi Guimarãesissa vuonna 1939. Guimarães opiskeli taidetta insinöörintutkintonsa ohella Lissabonin sotilaallisessa ja teknillisessä yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1957. Siellä hän osallistui Teresa Sousan ja Gil Teixeira Lopesin maalauskursseille ennen kuin haki Portugalin kaivertajaosuuskuntaan, jossa hän opiskeli taidegrafiikkaa.
Vuosina 1961–1966 de Guimarães matkusti ympäri Eurooppaa ja tutustui eurooppalaiseen taiteeseen ja sen mestareihin (erityisesti Rubensiin). Taiteilija vietti myös seitsemän vuotta asepalveluksessa Angolassa (1967–1974), jossa hän kiinnostui afrikkalaisesta taiteesta ja etnografiasta. Myös matkat Meksikoon, Japaniin ja Kiinaan lisäsivät hänen tietämystään ja kiinnostustaan näiden kulttuurien taiteellisista perinteistä.
Taiteilija rakensi taiteessaan siltaa afrikkalaisen ja eurooppalaisen kulttuurin välille omien matkojensa ja kotimaansa Portugalin siirtomaamenneisyyden innoittamana. Hänen varhaisissa töissään ilmenevät pop-taiteen estetiikka ja uuden realismin suuntaukset korvattiin nopeasti primitiivisimmillä ilmaisumuodoilla ja viimeistelyillä, joilla pyrittiin kehittämään useiden maanosien välistä rikasta kulttuurivaihtoa 1900-luvulla. Tällainen vaikutus oli tyypillistä 1900-luvulla, ja afrikkalaisen taiteen vaikutteet näkyivätkin eurooppalaisten taiteilijoiden, ja erityisesti kuvanveistäjien, teoksissa vuosisadan alusta alkaen selkeämpänä muotokielenä pikkutarkan esittävyyden sijaan.
Guimarãesin kansainvälinen toiminta voidaan jakaa useaan vaiheeseen: Vuodesta 1989 alkaen hän piti näyttelyitä Japanissa ja osallistui julkisiin hankkeisiin Tokiossa, Kuchirossa, Tsumarissa ja Naoshimassa. Vuodesta 1993 alkaen hän teki useita matkoja Meksikoon, mikä inspiroi hänen töitään ja toimi innoituksena hänen esikolumbiaanisen taiteen tutkimuksilleen. Vuonna 1998 hän alkoi työskennellä Kiinassa tehden tutkimusmatkoja ja pitäen näyttelyitä Hongkongissa, Macaossa ja Pekingissä.
José de Guimarães on luonut insinöörin koulutuksellaan, taiteilijan katseellaan, antropologisella menetelmällään ja keräilijän intohimollaan ainutlaatuisella tavalla henkilökohtaisen ja synkretistisen tuotannon ja kunnianhimoisen monikulttuurisen kokoelman. Hänen 5 000 afrikkalaisesta ja 300 esikolumbiaanisesta teoksesta sekä 1 000 muinaisesta kiinalaisesta artefaktista koostuvan kokoelmansa säilyttäminen vaatii 6 000 m²:n varastotilan. Tämän ihmeellisen kokoelman taustalla oleva filosofia perustuu vaihtoon, ymmärtämiseen, kunnioitukseen ja tunnustukseen.
Hänen teoksilleen omistettuja näyttelyitä on järjestetty paljon, mutta yhden kunnianhimoisimman retrospektiivin järjesti Würth-kokoelma, jolla on omistuksessaan yli 300 de Guimarãesin teosta.
Merkittävänä paikallisena kulttuurihahmona taiteilija osallistui tiiviisti kotikaupunkinsa (Guimarães) rooliin Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Juhlan kunniaksi hän perusti kansainvälisen José de Guimarães -taidekeskuksen (CIAJG), jolle Portugalin kansallinen rahapaja antoi tunnustusta lyömällä taiteilijan suunnitteleman juhlarahan.
