József Burkus syntyi vuonna 1957 Bükkszentlászlóssa. Taiteilijalla oli monia akateemisia kiinnostuksenkohteita. Valmistuttuaan Földes Ferenc -lukiosta (1975) hän opiskeli kuvaamataidon ja biologian opettajaksi (Nyíregyháza, 1982) ja opetteli emalinpolttoa (Nyírbátorissa). Hän oli saanut taiteellista koulutusta jo ennen kaikkia näitä tutkintotodistuksia, sillä hän oli opiskellut jo teini-iässä Hincz Gyulan johdolla Zebegényn vapaakoulussa (1973). Burkusin ensimmäiset näyttelyt saivat epätoivottua huomiota, minkä vuoksi hallitus sensuroi hänen toisen näyttelynsä. Poliittiset jännitteet saattavat olla syy siihen, miksi Burkuksesta tuli nomaditaiteilija, joka kukoisti matkustaessaan paikasta toiseen.
Hän muutti Budapestiin vuonna 1990. Matka jatkui vain kaksi vuotta myöhemmin Sveitsiin, jossa hän sai osakseen huomattavaa menestystä ja tukea. Burkus kannusti innokkaasti paikallisia taiteilijoita. Siksi hän perusti Zürich-Hageniin Barke-gallerian, jossa lupaavat nuoret taiteilijat saivat pitää näyttelyitä.
Vuonna 1996 hän matkusti Atlantin yli ja asettui Boca Ratoniin (Florida). Kun Burkuksen teokset alkoivat menestyä nykytaiteen markkinoilla Yhdysvalloissa, taiteilija muutti New Yorkiin. Vuonna 1999 hän palasi lopulta Budapestiin henkilökohtaisista syistä.
Hän kokeili vaivattomasti eri tyylejä, vaikka pääasiassa häntä pidettiin hyperrealistina. Burkusin estetiikka on ollut aina luonteeltaan eteeristä. Hänen tekniikkansa ydin on halkeama. Sillä on hänen tuotannossaan vahva runollinen merkitys. Rypyt, aikamurtumat, rappio. Ne kaikki näkyvät taiteilijan herkässä materiaalien käytössä.
Burkusin teokset ovat olleet näytteillä kaikkialla, missä hän on käynyt tai asunut. Lisäksi on kaksi monografiaa: Határtalan (Borderless), Balázs Feledy, 2001, ja Rejtőzködő neovénuszok (Neo-Venuses in Hiding) Zoltán Kálmán Fejér, 2011.
