Julião Manuel Tavares Sena Sarmento syntyi Lissabonissa vuonna 1948. Hän opiskeli arkkitehtuuria Lissabonin kuvataidekorkeakoulussa (1967-1974). Opiskelunsa aikana taiteilija muokkasi esteettisiä mieltymyksiään merkittävästi tutustumalla anglosaksisiin vaikutteisiin. Pop-taide, minimalismi ja niiden myöhemmät käsitteelliset muunnokset olivat hänen mieluisimmat ilmaisutapansa.
Sarmento yhdisteli erilaisia tekniikoita ja luovia menetelmiä (filmejä, maalauksia, kollaaseja, valokuvamontaaseja, tekstiteoksia) vangitakseen nykytaiteen diskurssin täydessä potentiaalissaan. Taiteilija ei itse valmistanut kaikkia hyödyntämiään apuvälineitä. Olipa kyse sitten kuvasta tai tekstistä, Sarmento lainasi mielellään jo olemassa olevia taideteoksia. Hän poisti ne ajallisuudestaan ja loi niiden välille uusia suhteita muuttaakseen niiden merkityksen. Kuten taiteilija itse on melko runollisesti kertonut: ”Se, mitä teen tänään, on osa sitä, mitä tein eilen ja mitä tein 20 vuotta sitten ja mitä teen huomenna.”
1980-luvulla Sarmento omaksui monien aikalaistensa tavoin paluun maalaustaiteeseen. Hän tuotantonsa uudistui siveltimen välityksellä ekspressiiviseksi ja esittäväksi. Uudelleen aiheeksi palannut ihmiskeho ei kuitenkaan jäänyt kuvioihin liian pitkäksi ajaksi, sillä vuosikymmenen loppupuolella ja erityisesti 1990-luvulla portugalilainen taidemaalari alkoi työstää matkojensa ja kansainvälisten viittausten innoittamana White Paintings -sarjaansa. Näiden Sarmenton kansainvälisesti merkittävimpien teosten hahmo on utuinen ja katoaa vähitellen valkoisesta linjasta muodostuvan teoksen valkoista taustaa vasten.
Taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely oli intiimi tilaisuus Sociedade Nacional de Belas Artesin kellarissa vuonna 1976. Varhaiset Ranskan ja Yhdysvaltojen vaikutukset olivat yksiselitteisiä ja ainutlaatuisia portugalilaisen maalaustaiteen suhteellisen rajatussa kontekstissa. Tästä lähtien Sarmento on ollut portugalilaisen nykytaiteen ilmentymä tuoden sitä esille kansainvälisessä mittakaavassa. Hänen lukuisat retrospektiivinsä ovat todiste hänen nerokkuudestaan: – Witte de With Centre for Contemporary Art, Rotterdam (1991) – Reina Sofía Museum of Art, Madrid (1992) – Calouste Gulbenkianin säätiö, Lissabon (1993, 2000). Lontoossa sijaitseva Tate Modern omisti vuonna 2011 taiteilijahuoneen hänen teoksilleen. Vuosina 2012–2013 Porton Serralves-museo järjesti Noites Brancas -tapahtuman, joka on täydellisin tähän mennessä järjestetty retrospektiivi hänen töistään (Sarmento sai näyttelystä International Association of Art Critics Award -palkinnon vuonna 2014). Sekä Belémin kulttuurikeskus että Reina Sofían taidemuseo Madridissa ovat sopineet järjestävänsä Sarmenton töiden retrospektiivin.
Sarmento kuoli vuonna 2021.
