Lucio Fanti syntyi Bolognassa vuonna 1945. Vaikka hänen synnyinmaansa on Italia, hän kouluttautui Lontoossa ja asettui Pariisiin vuonna 1965. Fanti alkoi nopeasti esitellä työtään Ranskan pääkaupungissa osallistuen Salon de la Jeune Peinture -ryhmään yhdessä muiden ”Narrative Figuration” -suuntauksen taiteilijoiden kanssa, jotka olivat kriittisesti ja esteettisesti yhdistyneinä kriitikko Gérald Gassiot-Talabotin suojassa.
Taianomaisella huumorillaan Fanti on tuonut teoksiinsa ilmeisen heterogeenisiä tarinoita. Varhaisissa töissään hän on kaapannut Neuvostoliiton kuvastoa tuomitakseen sen ideologian tekopyhyyden. Myöhemmin Majakovskin tragedioiden ja runojen hahmot alkoivat vallata Fantin taidetta, samoin kuin ajaton luontoteema. Näistä moninaisista kiinnostuksen ja inspiraation lähteistä huolimatta Fantin esteettisyydelle on ominaista tiedostamattomat henkilökohtaiset stilistiset elementit, jotka muodostavat yhtenäisen linjan.
Hänen teoksensa ovat matkanneet ympäri maailmaa yksityisnäyttelyissä Pariisissa, Roomassa, Milanossa ja Venetsiassa, Nîmesissa, Grenoblessa, Le Cailarissa ja Budapestissa. Vuonna 2011 Musée Estrinen Saint-Rémy-de-Provencessa järjestettiin kunnianhimoinen retrospektiivinen näyttely, joka kokosi hänen taideteoksiaan ja teatteriesitysten lavastuksiaan yhteen.
Kuten vuoden 2011 retrospektiivisessä näyttelyssä todetaan, kuuluisien teatterilavasteiden suunnittelu täydentää kattavasti Fantin maalauksia. Fanti on tehnyt yhteistyötä aikakautensa parhaiden ohjaajien kanssa: Jean-Pierre Vincent, Jean Jourdheuil, Ermanno Olmi, Klaus Michael Grüber, Bernard Sobel, Luc Bondy ja Peter Stein. Hänen kumppanuutensa viimeksi mainitun kanssa toi hänelle Laurence Olivier -palkinnon vuoden parhaasta lavastuksesta vuonna 1986. Pariisissa, Berliinissä, Brysselissä, Salzburgissa, Lyonissa, Cardiffissa, Barcelonassa, Bergamossa ja Lontoossa toimivat teatterit ovat ottaneet Fantin lavastukset innostuneesti vastaan.
