Luigi Mainolfi syntyi vuonna 1948 Rotondissa, Campaniassa. Hän opiskeli Napolin kuvataideakatemiassa. Vuonna 1973 hän muutti Torinoon, sillä sen kulttuurinen kukoistuskausi 1960-luvun avantgarden pääkaupunkina veti häntä puoleensa.
Vaikka Mainolfin tyylisuuntaa pidetään usein jälkikäsitteellisenä kronologisuuden vuoksi, se liittyy läheisemmin hänen omaa sukupolveaan edeltäneeseen minimalistiseen sukupolveen. Hänen teoksensa keskittyivät 1970-luvun alkupuolella kehon ja sen eleiden ympärille siten että keho toimi ilmaisuvälineenä. Yhtenä hänen tavaramerkkinään oli käyttää kuultopaperia, jolle hän oli piirtänyt liidulla kehonsa ääriviivat. Paperi sai vääristyä ja muuttua muodottomaksi vedessä. Vuosikymmenen loppua kohden hänen teoksissaan alkoi näkyä vanhoja symboleja ja muinaisia aiheita. Hän paneutui kokonaisvaltaisesti myös veistoksen teoreettisiin ulottuvuuksiin ja lisäsi kirjoitettuja tekstejä moniin materiaalikappaleisiinsa.
Esittävyys palasi repertuaariin jonkin aikaa myöhemmin, ja biologiset ja eläintieteelliset viittaukset ilmaantuivat teosten mielikuvituksellisiin hybridi- ja mutaatiokaupunkeihin. Järjestykseen (kaupunki) sekoittui epäjärjestystä (mielikuvituksellinen hybridisaatio) tunnusteltavissa terrakottaveistoksissa. Saven jälkeen hän käytti teoksissaan muita perinteisempiä materiaaleja, kuten pronssia, kipsiä, kiveä, laavaa ja puuta. Tiivistetysti voidaan sanoa, että Mainolfi saavutti ajattomamman ja yleisen folkloristisen lähestymistavan kuvanveistoon fantasian kautta.
1900-luvun viimeisten kahden vuosikymmenen aikana järjestettiin useita näyttelyitä esimerkiksi seuraavissa kohteissa: Galleria de’ Foscherari, Bologna, Galleria Alfonso Artiaco, Pozzuoli, ja Galerie Di Meo, Pariisi (1988); Galleria Tucci Russo, Torino (1989); Galleria Noire, Torino (1990); Galleria Piero Cavellini, Brescia (1991); Galleria Gian Ferrari, Milano, ja Riminin kaupunginmuseo (1992); Galleria Alfonso Artiaco, Pozzuoli (1993); Villa delle Rose, Bologna, ja Prahan kaupungingalleria (1994); Galleria de’ Foscherari, Galleria Studio G7 ja Otto Gallery Arte Contemporanea, Bologna (1998).
