Marko Blažo syntyi vuonna 1972 Košicessa, Slovakiassa. Hän opiskeli Košicen taideteollisessa toisen asteen oppilaitoksessa (1987–1991), minkä jälkeen hän kirjautui Bratislavan taide- ja muotoiluakatemiaan (1991–1998). Tänä aikana hän osallistui menestyksekkäästi ulkomaisiin opetusohjelmiin: vuonna 1993 École Nationale des Beaux-Art’ssa Dijonissa ja vuonna 1994 Slippery Rock Universityssä Pennsylvaniassa. Blažo oppi tällä laaja-alaisella akateemisella matkallaan erilaisia tekniikoita, kuten maalausta, piirustusta, graafista suunnittelua, valokuvausta ja 3D-tuotantoa.
Hän tuli Slovakian taidepiireihin 1990-luvulla. Hänen varhaistuotantonsa koostui pääasiassa taideinstallaatioista, joissa oli alkuperältään arkisia tai vähäpätöisiä esineitä, kuten purukumia ja lasten palapelejä. Tarkoituksena oli hämmentää katsojan odotuksia. Varhaisvaiheen pääteoksia olivat myös tunnettuja arkkitehtonisia muistomerkkejä kuvaavat paperityöt. Molempien lähestymistapojen kautta nousi esiin yhteinen nimittäjä: olemassa olevien aiheiden uudelleenmäärittely paradoksin ja absurditeetin avulla. Tästä tuli hänen taiteellisen prosessinsa johtava periaate.
Blažon taiteessa on runsaasti toistuvia motiiveja kaikilta (taide)historian ajanjaksoilta: partakoneen terä, tölkki (viittaus Andy Warholiin ja yleisemmin poptaiteeseen), klassinen arkkitehtuuri, Afrodite sekä viittaukset Leonardo da Vinciin, Giorgio de Chiricoon, René Magritteen tai Hokusain Suureen aaltoon. Blažo ammensi siis aineksia kuvastoonsa arvostamastaan taiteesta. Tämä taas antaa taustalla olevalle luomisprosessille postmodernin vivahteen, sillä taiteilijan teoksissa jokainen viittaus tulkitaan uudelleen ja sitä varioidaan monin eri tavoin. Ajattomien motiivien (klassinen arkkitehtuuri ja taide) jatkuva rinnastaminen tietyn aikakauden tai nykyajan kuviin herättää mielenkiintoisen kysymyksen, johon on kuitenkin vaikea vastata: Onko taiteilijan käyttämä poptaiteen kuvasto tai nykypäiväinen kuvamateriaali kulttuurisesti yhtä merkittävää kuin niiden aiemmat vastineet? Vaikuttaa siltä, että Blažo pyrki luomaan teoksissaan eräänlaisen uuden klassismin ja uuden pyhäkön (tällä hetkellä) ajattomille kuville ja vaikutteille.
Hän käytti myöhäisemmässä tuotannossaan digipainotekniikkaa. Valinta on paradoksaalinen, sillä se etäännyttää muutoin luonteeltaan henkilökohtaisesta tuotannosta.
Blažo erottui nopeasti sukupolvensa taiteilijoista leikkisten ja viitteellisten töidensä ansiosta. Vuonna 1999 hän osallistui Slovak Art for Free -yhteishankkeeseen Venetsian Biennalessa. Myöhemmin samana vuonna hän sai slovakialaisen kunniamaininnan edettyään Trnavassa (Slovakia) järjestetyn Tonal ’99 -kilpailun finaaliin. Lisäksi hän on saanut muun muassa seuraavat palkinnot: Oscar Čepan -palkinto, Bratislava (2001); ensimmäisen iberoamerikkalaisen graafisen taiteen biennaalin tuomariston palkinto Cáceresissa Espanjassa (2005); slovakialaisen graafisen nykytaiteen 16. kilpailun ensimmäinen palkinto (2005); Artslant Award -palkinto, Los Angeles, Yhdysvallat (2006); Jan Matejko -taideakatemian rehtorin palkinto, Krakova, Puola; graafisten taiteiden kansainvälinen triennaali, Krakova (2012) ja Strabag-palkinnon finalisti, Wien (2009 ja 2010).
Vuodesta 2004 lähtien Blažo pyrki jakamaan kokemuksiaan ja visiotaan Košicen teknisen yliopiston humanistisen tiedekunnan opettajana.
Blažo piti ensimmäisen kattavan yksityisnäyttelynsä SILENCE AND ROOM vuonna 2013 Nitra Galleryssa.
