Martha Jungwirth syntyi Wienissä vuonna 1940. Hän opiskeli taidetta Wienin taideyliopistossa (1956–1963 professori Carl Ungerin opissa). Vuosia myöhemmin hän opetti tässä samassa oppilaitoksessa vuosien 1967–1977 välillä ennen kuin hän aloitti opetustehtävät kansainvälisessä kesäakatemiassa vuonna 1991 ja Berliinin kesäakatemiassa vuonna 1992.
Valmistumisensa jälkeen Jungwirth käytti teoksissaan useita eri tekniikoita, kuten lyijykynäpiirroksia, vesivärejä ja öljyväri- ja mustetöitä. Jungwirth oli arvostettu kollegoidensa keskuudessa ainutlaatuisen tyylinsä vuoksi. Hän oli ainoa naistaiteilija rennon Wirklichkeiten taiteilijaryhmän perustajista. Tähän ryhmään kuuluminen ei kuitenkaan koskaan vähentänyt Jungwirthin pohjimmiltaan poikkeavan tyylin uutuutta ja ominaispiirteitä.
Tämä johtuu suurelta osin taiteilijan metodologisesta lähestymistavat luomistyöhön. Intuitiolla on suuri rooli taiteilijan tekniikassa, ja hän pyrkii jatkuvasti saattamaan tasapainoon improvisoimisen ja suunnittelun, spontaaniuden ja laskemallisuuden sekä tietoisen ja tiedostamattoman, jotka kaikki ovat jatkuvia jännitteitä hänen töissään. Hyväksymällä sen, että tulos on avoin ja osittain hänen vaikutuspiirin ulkopuolella, hän mahdollistaa teostensa jatkuvan kokeilumielisyyden. Näin ollen liike muodostuu sekä esteettisesti että menetelmällisesti. Jungwirth kuvailee siihen liittyvää kuvakieltä seuraavasti: ”ennen puhuttua kieltä”, ”ennen muistia” ja ”ennen kuin esineet häiritsevät”.
Viime aikoina hänen teoksensa ovat olleet esillä seuraavissa yksityisnäyttelyissä: Galerie Hass, Zürich (2017); Galerie Krinzinger, Wien (2016); Kalfayan Gallery, Ateena (2016) ja Kunsthalle Krems, Krems (2014). Äskettäin hän on osallistunut yhteen kahden taiteilijan näyttelyyn Albert Oehlenin kanssa Galerie Mezzaninissa Genevessä (2017) sekä ryhmänäyttelyihin mumokissa Wienissä, Itävallassa, (2016), Kunst der Gegenwart -museossa Klosterneuburgissa/Wienissä, Itävallassa (2016), Rupertinumissa Salzburgissa, Itävallassa (2015) ja Essl-museossa Klosterneuburgissa, Itävallassa (2014).
