Martin Chirino syntyi vuonna 1925 Las Palmasissa Gran Canarialla. Taiteilija omaksui jo varhain raudan käytön taiteellisena materiaalina ja halusi nuoresta pitäen olla ”oman onnensa seppä” ja kulkea omia polkujaan. Aluksi hänen isänsä, Blandy Brothers & Companyssa Puerto de la Luzissa työskentelevä laivanrakennusinsinööri, ohjasi Chirinon muutaman vuoden ajaksi laivastouralle, ja Chirino näki raudassa taiteellisen potentiaalin, jota hän oli innokas tutkimaan. Chirino aloitti taideopintonsa vuonna 1944 kuvanveistäjä Manuel Ramosin taideakatemiassa kotikaupungissaan Las Palmasissa. Muutettuaan Madridiin hän aloitti opinnot Complutense-yliopiston filosofian ja humanististen tieteiden tiedekunnassa aikomuksenaan opiskella englantilaista filologiaa, mutta jätti ne pian kesken ja siirtyi sen sijaan opiskelemaan San Fernandon kuninkaalliseen kuvataideakatemiaan, josta hän valmistui opettajaksi vuonna 1952. Valmistumisensa jälkeen Chirino matkusti Pariisiin, Italiaan ja Lontooseen kehittämään uraansa. Englannin pääkaupungissa hän viimeisteli taiteellisen koulutuksensa Slade School of Fine Arts -koulussa, ihasteli British Museumin sumerilaisia, egyptiläisiä ja muita muinaisaikaisia veistoksia ja kohtasi nykyaikaisia mestareita, kuten Julio González, Henry Moore, Jean Arp, Constantin Brancusi ja Barbara Hepworth, jotka kaikki osaltaan vaikuttivat Chirinon veistostaiteeseen.
Säännölliset matkat läntisen Afrikan rannikolle vaikuttivat taiteilijan varhaiseen elämään muovaten hänen taiteellista silmäänsä ja identiteetin etsimistään. Hänen ensimmäinen veistossarjansa, Reinas Negras, on tästä esimerkki. Joitakin tämän ensimmäisen kokoelman töitä esiteltiin hänen ensimmäisessä soolonäyttelyssään Ateneo de Madridissa. Myöhemmän näyttelyn myötä Chirino hyväksyttiin El Pasoon, vuonna 1957 perustettuun taiteelliseen ryhmään, johon kuuluivat mm. Antonio Saura, Manolo Millares, Manuel Rivera, Rafael Canogar, Luis Feito, Antonio Suárez, Pablo Serrano, Juana Francés, José Ayllón ja Manuel Conde (ryhmä hajosi lopulta vuonna 1960 ristiriitaisten näkemysten johdosta).
Näyttelyt vahvistivat paljolti Chirinon asemaa ympäri maailmaa. Vuonna 1959 yksi Espanjan paviljongin saleista oli varattu kokonaan hänen tuotannolleen São Paulon biennaalissa. Vuonna 1962 hän matkusti Atlantin yli ensimmäiseen soolonäyttelyynsä New Yorkin Borgenicht-galleriassa (hän oli aiemmin esitellyt neljä teosta New Yorkin Museum of Modern Artissa vuonna 1960 osana Frank O’Haran valitsemaa kokoelmaa).
1960-luvun loppu oli luonteeltaan kulttuuripoliittisempaa, ja Chirino osallistui ‘Manifiesto de El Hierron’ laatimiseen, jossa kanarialainen identiteetti yhdistettiin Afrikan mantereeseen. Saman impulssin innoittamana hän allekirjoitti ”Documento Afrocán” -julistuksen Madridissa. Pian tämän jälkeen seurasi Madridissa Juana Mordón galleriassa järjestetty näyttely nimeltä Afrocán. Näyttely matkusti New Yorkin Grace Borgenicht Galleryyn ja herätti paljon yleisön ja lehdistön kiinnostusta. Kanarialainen symboliikka jatkui veistoksessa Lady Harimaguada (1996), josta tuli kaupungin symboli ja Las Palmas de Gran Canaria -kansainvälisen elokuvafestivaalin palkinnon nimi.
Chirinon uran aikana kertyneet tunnustukset: Plastisen taiteen kansallinen palkinto koko tuotannosta vuonna 1980, kuvataiteen kultamitali vuonna 1985, Real Casa de la Moneda -säätiön Tomás Francisco Prieto -palkinto vuonna 2004. Vuonna 2007 hänet nimettiin Madridiin kuuluvan kunnan San Sebastián de los Reyesin adoptiopojaksi. Vuonna 2008 hän sai Cristóbal Gabarrón -säätiön plastisen taiteen kansainvälisen palkinnon, vuonna 2014 hänestä tuli San Fernandon kuninkaallisen kuvataideakatemian kunniajäsen ja vuonna 2016 hänet nimettiin viimeisten vuosien asuinkuntansa, Madridiin kuuluvan Morata de Tajuñan adoptiopojaksi.
Martín Chirinon taide- ja ajatussäätiö avattiin vuonna 2015 Castillo de la Luzissa Las Palmas de Gran Canariassa. Säätiön rakennuksessa on näyttelytila, jossa on esillä taiteilijan 25 teosta käsittävä pysyvä näyttely, joka tarjoaa ytimekkään retrospektiivin hänen urastaan.
Chirino kuoli Madridissa vuonna 2019.
