Miguel Branco syntyi Castelo Brancossa vuonna 1963. Hän opiskeli Lissabonin yliopiston kuvataiteellisessa tiedekunnassa. Taidehistoriaa hyvin tuntevan Brancon tuotannossa on nähtävissä monia hienovaraisia viittauksia hänen ihailemiinsa mestareihin (Watteau, Chardin, Fragonard, Goya, Velázquez, Bellini, Stubbs, Hogarth ja Teniers, vain muutamia mainitaksemme), ja taiteilija sijoittaa teoksensa usein ihmiskunnan historiasta kertoviin tapahtumapaikkoihin, jotka ovat samalla mystisiä ja itseensä viittaavia, kuten Egyptiin tai Intiaan. Hänen lähestymistapansa onkin hyvin tekniikkavetoisesta klassisesta ulkonäöstään huolimatta tietoisen postmoderni. Viestinnän näkökulmasta katsottuna Brancon teoksista tekee poikkeuksellisen erityisesti hänen käyttämänsä mittakaava. Taiteilija suosii pienikokoisempia teoksia (jotkut jopa postikorttia pienempiä), mutta tämä ei suinkaan johdu siitä, että Branco pyrkisi miniatyyriteoksillaan tuomaan esiin omaa teknistä lahjakkuuttaan. Hän pikemminkin kutistaa mittakaavaa havainnollisista syistä vetäen katsojan puoleensa ja pakottaen heidät lähestymään teosta ja omaksumaan oikean tarkastelukulman voidakseen todella arvostaa teosta. Toisin sanoen Branco luo teostensa koolla aktiivista fyysistä vuorovaikutusta katsojan ja teostensa välille.
Kuvanveistossa Brancon strategia on vastaavanlainen, joskin käänteinen: veistosten suhteen hän suosii monumentaalisuutta katsojien huomion kiinnittämiseksi. Tilallisen vuorovaikutuksen lisäksi yhtenäisyys ilmenee temaattisesti Brancon intohimona eläinaiheita ja villieläimiä kohtaan. Menetelmästä tai inspiraatiosta riippumatta taiteilija luo aina omia muistojaan olemassa olevista teoksista ja ilmaisuista. Katse (joko teoksen kohteen tai katsojan) on usein keskeinen sommittelun ja installaation kannalta. Intertekstuaalisuus ja mittakaava ovatkin vain keinoja, joiden avulla kerrostettu teostenvälinen havainnointi on mahdollista.
Branco keräilee erilaisia viittauksia, eikä näin ollen väheksy nyky- tai popkulttuuria. Päinvastoin – hän hakee niistä vaikutteita painottaakseen kontrasteja, tehostaakseen muutosta ja korostaakseen visuaalista hybridisaatiota. Nykyiset menetelmät ovat tuoneet mukanaan nykyaikaisia käytäntöjä ja tekniikoita, kuten digitaalisen tulostuksen, digitaalisen kuvankäsittelyn, kollaasit jne. Vaikka tällainen teknologian korostaminen (kamerat ja erilaiset nelikopterit ovat alkaneet näkyä hänen kuvissaan) vaikuttaakin ristiriitaiselta luonnon kannalta, on siitä paljon hyötyä sen ikuistamisessa.
Brancon intohimo taiteeseen ja sen historiaan on saanut hänet opettamisen pariin. Hän on luennoinut Ar.Co-taidekoulussa (Centro de Arte e Comunicação Visual) vuodesta 1989 saakka ja toiminut piirustus- ja maalauslaitoksen johtajana vuosina 1994–2018.
Branco asuu ja työskentelee nykyään Lissabonissa.
