Nani Tedeschi syntyi Cadelbosco di Soprassa, Reggio Emiliassa, vuonna 1938. Hän opiskeli aluksi lääketiedettä Sassarissa ja jopa harjoitti lääkärin ammattia vaalien samalla myös intohimoaan taiteeseen, johon hän oli saanut kipinän jo nuorella iällä. Intohimo ei koskaan laantunut.
Lukuisat matkat Italiassa vahvistivat hänen luovaa janoansa. Torinossa hän tapasi Mario Sironin ja Carlo Ruggerin ja ystävystyi heidän kanssaan. Milanossa hän tapasi Emilio Scanavinon ja ranskalaisen avantgarden edustajia (1962–1963). Myöhemmin hän matkusti Roomaan, jossa hän tapasi Antonello Trombadorin ja Fieschin dynastian jäsenen, josta tuli Tedeschin elinikäinen ystävä.
Samaan aikaan Tedeschi työskenteli graafisena suunnittelijana eri sanoma- ja aikakauslehdissä pääasiassa yöaikaan. Vuonna 1962 hän tapasi Walter Piaceden, joka opetti hänelle Fermignanon kaiverrustaidetta.
Vuonna 1965 työskennellessään edelleen lääkärinä Sardiniassa Tedeschi aloitti kollaasisarjan, jossa oli voimakkaat värikontrastit. Sommitelmien parissa tehdyt kokeilut osoittautuivat hedelmällisiksi ja pysyivät mukana hänen tuotannossaan. Vuodesta 1965 eteenpäin hänellä oli myös useita omia näyttelyitä Oristanossa, Cagliarissa ja Sassarissa. Hänen todellinen apoteoosinsa tapahtui vuonna 1972, kun hänet kutsuttiin mukaan 36. Venetsian biennaaliin. Tämän menestyksen jälkeen Tedeschi omaksui uuden asemansa ja luopui lääkärinurastaan voidakseen työskennellä päätoimisesti taiteilijana.
Tämä muutos konkretisoitui useissa kirjankuvituksiin liittyvissä toimeksiannoissa: Ludovico Arioston Orlando Furioso ja viides Satire, kirjallisuusjulkaisu Baldus, Virgilin Aeneid, A dictionary of sex, love and voluptuousness, Storia di uno di noi, Therese the Philosopher, La coda del diavolo, Dell’ironia, Garibaldi in Milan, Beppe Gualazzinin Tre uomini in Po, Carlo Castellanetan Asterischi, Mitomalacologia, Full time, Merit 85, Effusioni, Roberto Escobarin Ironia e paura del quotidiano, Luciano Caprilen I racconti di mio padre, Anna Romein Il faro dell’isola dimenticata ja Il principe errante. Vuosina 1967–2000 hän suunnitteli lukuisia postikortteja ja yli 250 yleisöjulistetta. Hän työskenteli kuvittajana Corriere della Sera-, il Giornale nuovo- ja Il Sole 24 Ore -sanomalehdille ja Raille.
Tedeschin taide vei hänet Neversiin, Wieniin, Splitiin, Hannoveriin, Hampuriin, Berliiniin, New Yorkiin, Tokioon ja São Pauloon.
Taiteilija kuoli vuonna 2017.
