Nicholas May syntyi Limavadyssa vuonna 1962. Hän opiskeli Bathin taideakatemiassa (1981–1984) ja suoritti myöhemmin maisterintutkinnon lontoolaisessa Goldsmiths Collegessa (1988–1990).
Ollessaan vielä opiskelijana Goldsmiths Collegessa, Mayn työ oli mukana Lontoossa vuonna 1989 Institute of Contemporary Artsissa järjestetyssä New Contemporaries -näyttelyssä. Tapahtuma, joka tunnettiin nimellä Young Contemporaries vuoteen 1989, jolloin organisaatio itsenäistyi, on opiskelijatöiden vuotuinen perusnäyttely. Tämän näyttelyn pohjalta May piti ensimmäisen soolonäyttelynsä seuraavana vuonna U7 Contemporary Artissa Lontoossa.
Mayn juuret ovat hänen aikakautensa juuret. Käsitteellisyys näkyy maalausten loputtomissa uudelleenmäärittelyissä. Esteettisesti töissä näkyy Morris Louisin (ja jossain määrin Clement Greenbergin) abstraktia tai ”amerikkalaista” formalismia, joka keskittyy maalauksen keskeisten ominaisuuksien, kuten tasaisuuden, abstraktion ja värin, hyväksymiseen. Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli omat edustajansa tästä kuvafilosofiasta, kuten Jules Olitski ja Larry Poons.
May halusi kuitenkin itse jatkuvasti ajaa omaa toimintatapaansa, mikä erotti hänet muista ja joka muodostui aikanaan hänen oman taiteensa määritelmäksi. Hän on loputtomasti pyrkinyt viemään maalaustapaansa uusille ja ennen kokeilemattomille alueille käyttämällä uusia materiaaleja ja tekniikoita kyseenalaistaen samalla itse maalauksen luonteen.
Kuten Mayn soolonäyttelyiden luettelo osoittaa, hänen suosionsa oli huipussaan 1990-luvulla. Sen sijaan, että hän olisi tukeutunut aikaisemmin kokeiltuihin ja testattuihin esteettisiin kielikuviin, hän kehitti täysin uuden prosessin, jonka tuloksena syntyi täysin uusi muodollinen kieli, joka aloitti uuden luvun hänen tyylissään. Näin tehdessään May on antanut itselleen mahdollisuuden seurata kuvamedian valtavirtaista kehitystä samalla, kun hän on etsinyt omaa polkuaan ja varmistanut, että hänen omaperäisyytensä säilyy. May löysi yhtenäisyyden keksiessään itsensä yhä uudelleen.
Mayn huomattavimpia soolonäyttelyitä ovat muun muassa seuraavat: U7 Contemporary Art, Lontoo (1990), John Hansard Gallery, Southampton (1990), Frith Street Gallery, Lontoo (1991), Victoria Miro Gallery, Lontoo (1994), Cornerhouse, Manchester (1994), South London Gallery (1994), Leeds Metropolitan University Gallery, Leeds (1994), Victoria Miro Gallery, Lontoo (1996), 291 Gallery, Lontoo (1998), Riflemaker, Lontoo (2004), ja Galeria Fruela, Madrid (2007).
