Ovidiu Maitec syntyi Aradissa vuonna 1925. Hän opiskeli Institutul de Arte Plastice ”Nicolae Grigorescu” -taideinstituutissa Bukarestissa vuosina 1945–1950 ja oli pian valmistumisensa jälkeen perustamassa Romanian kuvanveistoliittoa (1950). Opintojensa aikana hän oli apulaisopettajana oppilaitoksen taideanatomiaosastolla (1950–1956).
Samoin kuin Constantin Brâncuși, johon Maitecia usein verrataan suuren mestarin oikeutettuna manttelinperijänä, Maitec kuului Romaniassa niihin harvinaisiin taiteilijoihin, joilla oli lupa matkustaa ulkomaille ankaran kommunistikauden aikana, mikä selittää hänen läsnäolonsa Venetsian biennaalissa vuosina 1968, 1972 ja 1980 sekä muun muassa seuraavissa kansainvälisissä näyttelyissä: Romanian Art Today, Edinburghin festivaali (1971); Kettle’s Yard, Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta (1973); Richard Demarco Gallery, Edinburgh, Yhdistynyt kuningaskunta, ja The Bluecoat, Liverpool, Yhdistynyt kuningaskunta (1974) sekä Alwin Gallery, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta (1977).
Hän aloitti vuonna 1953 nykytaidepiireissä näyttelyllä. Hänen ominaistyylinsä kehittyi kuitenkin vasta vuosina 1961–1962, kun hän aloitti puunveiston ulkomaille tehdyn matkan innoittamana. The Wall, joka on tältä kaudelta peräisin oleva teos, voidaan ymmärtää hänen tyylilliseksi manifestikseen, jossa hän irtautui figuratiivisesta realismista ja alkoi tutkia ei figuratiivista kineettistä veistosta ensin ekspressionistisella tavalla ja sitten konstruktivistis minimalistisella tyylillä esitellen rei’ityksen teknisenä innovaationa. Tämä oli Maitecin tapa ”tuoda valoa materiaan”.
Jouluaattona vuonna 1989 Romanian vallankumouksen aikana Maitecin ateljee tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa ristituleen joutumisen vuoksi. Tämä tragedia, jossa hän menetti noin 70 puu- ja pronssiveistosta, kirjastonsa, työkalunsa ja suuren osan henkilökohtaisesta arkistostaan ja kirjeenvaihdostaan, vaikutti valtavasti hänen elämäänsä. Tragedian jälkeen Ranskan kulttuuriministeriö kutsui Maitecin Pariisiin, asetti hänen käyttöönsä ateljeen ja tilasi häneltä teoksia. Hänen kunniakseen pidettiin näyttely samana vuonna Pompidou-keskuksessa Pariisissa.
Ateljeen menettämisen aiheuttama järkytys muutti hänen visiotaan uran loppuvaiheessa. Hän piti yksityisnäyttelyitä Catacomba Galleryssa (Bukarest, Romania, 1996), Museum Aradissa (Arad, Romania, 1998), Romanian kansallisessa taidemuseossa (Bukarest, 2011) ja Publishing House of the Romanian Academyssa (Bukarest, 2006).
Hänen töitään on ollut esillä muun muassa Prahassa, Bratislavassa, Budapestissa, Belgradissa, Berliinissä, Ateenassa, Ankarassa, Istanbulissa, Damaskoksessa, Moskovassa, Pariisissa, Helsingissä, Roomassa, Hampurissa, Tukholmassa, Teheranissa, Lontoossa, Kairossa, Stuttgartissa, New Delhissä ja Medellínissä.
Maitec kuoli Pariisissa vuonna 2007 vähän ennen kuin Bukarestin nykytaiteen kansallismuseossa oli määrä pitää näyttely Bitzan, Maitec, Mitroi, Nicodim. Kyseinen näyttely pidettiin myöhemmin Romanian kulttuuri-instituutin galleriassa Lontoossa vuonna 2011 uudella nimellä ”Four Faces of Modernity: Bitzan, Maitec, Mitroi, Nicodim”.
