Paul Graham syntyi Staffordissa vuonna 1956. Vaikka hän on nykyään arvostettu valokuvaaja, hänen taiteellinen toimintansa oli aluksi vain harrastus. Hän opiskeli mikrobiologiksi Bristolin yliopistossa, opiskeli itsenäisesti valokuvausta ja tukeutui lapsuuden kokemuksiinsa kamera kaverinaan. Yliopiston kirjastossa hän tutustui Walker Evansin, Robert Frankin, Edward Westonin ja Paul Strandin töihin, ja totesi valokuvauksen olevan keino sanoa jotain merkityksellistä. Hän ryhtyi välittömästi kokeilemaan ja viittaa William Egglestoniniin, Stephen Shoreniin ja Lee Friedlanderiin alkuvaiheen pysyvinä vaikuttajina yhdessä Robert Adamsin ja Lewis Baltzin kaltaisten formalistien kanssa.
Grahamin muodollisen taiteellisen koulutuksen puute ei rajoittanut hänen kykyjään ja hänestä tuli nopeasti tunnettu epätavanomaisen dokumenttityylisen lähestymistapansa johdosta. Ristiriitaisuus antoi osaltaan lisää näkyvyyttä näille hänen uutta aikakautta julistaville töilleen. Vuosina 1981–1986 valokuvaaja julkaisi kolme värikuvakirjaa: A1 – The Great North Road (1983), jossa dokumentoidaan elämää ja ihmisiä A1-moottorien varrella, Beyond Caring (1986), jossa dokumentoidaan brittiläisiä työvoimatoimistoja, ja Troubled Land (1987), jossa dokumentoidaan Pohjois-Irlannin ongelmia. Tähän aiheeseen hän palasi myöhemmin teoksessaan Cease Fire vuonna 1994. Heti ensimmäisen julkaisunsa jälkeen Graham mullisti vakiintuneen tilan eloisilla väreillään ja raa ’alla spontaanilla kuvankaappaustekniikalla käännyttäen myös monet vertaisensa. Määriteltyihin otoksiin perustuviin mustavalkoisiin valokuviin keskittyneessä Britanniassa tällainen vapaus aiheutti kulmakarvojen kohottelua. Vaikka jotkut aikanaan halveksuivat häntä (hänen menetelmäänsä kuvattiin jopa ”tiedotusvälineille myrkylliseksi”), tämä ensimmäinen kolmen kirjan sarja teki brittiläisen valokuvauksen historiaa ja teos on erittäin kysytty. Vuonna 2011 Museum of Modern Art New Yorkissa osti koko The Great North Road -vedossarjan, mikä todistaa julkaisun kestävää vaikutusta.
Myöhempi epämuodollinen trilogia American Night (1998–2002), a shimmer of possibility (2004–2006) ja The Present (2009–11), esiteltiin yhdessä vuonna 2015 soolonäyttelyssä The Whiteness of the Whale San Franciscossa ja Atlantassa ja se edustaa myöhempää kehitystä. Raakuus korostuu ja todisteet suoraviivaisesta aiheesta (joka keskittyy edelleen eriarvoisuuteen sen kaikissa muodoissa) hälventyvät päivittäisten tapahtumien olemattomuuteen. Kirjat on laadittu kirjallisina lyhyinä tarinoina, joihin niitä usein verrataan, ja muistuttavat Anton Tšehovin, Richardin Fordin tai John Updiken tyyliä. Graham selitti muutosta New Yorkiin muutollaan, joka hänen mielestään oli paljon kehittyneempi valokuvauksen keskus kuin Lontoo. Siellä hän ymmärsi, että hienovarainen sanoo enemmän kuin ilmeinen. Hänen aiheensa muuttui siten vaikeammin tavoiteltavaksi ja hän yritti vetää ”jotain tyhjästä”, kuten hän itse tämän muotoili. Samalla tavoin kuin A1 – The Great North Road, American Night aiheutti julkaistaessa hämmästynyttä ymmärtämättömyyttä, monet kriitikot arvioivat kehitysprosessin pilanneen kuvat, jotka valokuvaaja oli tahallaan ylivalottanut ja valkaissut pyrkiessään vangitsemaan sokaisevan vaikutelman, joka syntyy kun astutaan valoon pitkän pimeässä vietetyn ajan jälkeen.
Graham on julkaissut yhteensä kolme monografiaa ja 17 muuta julkaisua. Hänen töitään on esitelty 49. Venetsian biennaalin Italian paviljongissa (2001) ja Sveitsin kansallisessa valokuvamuseossa Winterthurissa. Hänellä oli soolonäyttely New York City’s Museum of Modern Artissa, hän osallistui Taten 1900-luvun valokuvausta käsittelevään Cruel and Tender näyttelyyn (2003) ja eurooppalaista valokuvausta käsittelevään näyttelyyn Museum Folkwangissa Essenissä. Tämä näyttely kiersi myös Deichtorhallenissa Saksassa ja Whitechapel Galleryssa Lontoossa.
Hän sai myös Winston Churchill Memorial Fellow -apurahan (1983), hän voitti Deutsche Börse -valokuvapalkinnon (2009), Hasselblad-palkinnon (2012), sai W. Eugene Smith -apurahan ja Guggenheim Fellowship -apurahan (2010), ja voitti lisäksi ensimmäisenä Paris Photo-Aperture Foundation PhotoBook Awards -palkinnon viimeisten 15 vuoden parhaasta valokuvakirjasta.
Graham on nyt vakiintunut nimi ja hän tukee nuorempaa sukupolvea, pyrkien auttamaan heitä löytämään uusia tapoja ikuistaa todellisuutta ja löytämään oman asiayhteyden edellyttämän äänensä.
