Paul Winstanley syntyi Manchesterissa vuonna 1954. Hän opiskeli maalausta Lanchesterin ammattikorkeakoulussa Coventryssä (1972–1973), Cardiff College of Art -koulussa (1973–1976) ja Slade School of Fine Art -koulussa (1976–1978).
Winstanley tunsi hyvin 1900-luvun modernismin periaatteet ja pyrki ohittamaan niiden havaitun jäykkyyden omaksumalla minimalismin hengen ja valokuvaamisen piktorialismin. Jo hänen ensimmäisellä kaudellaan tapahtui useita läpimurtoja: Walkway-näyttely Whitechapel Openissa vuonna 1989 (jossa hän voitti Unileverin ensimmäisen palkinnon), vuoden taiteilijaresidenssi Kettle’s Yardissa Cambridgessa ja asuinpaikka Churchill Collegessa, jossa Newnham College tarjosi hänelle puutarhassa sijaitsevan vanhan laboratorion ateljeeksi. Nämä rohkaisevat suosionosoitukset lisäsivät Winstanleyn luovuutta ja auttoivat häntä tutkimaan henkilökohtaisempia ilmaisun kieliä, jotka vakiintuivat hänen tyylikseen.
Joitakin pilkahduksia tästä saatiin jo 1990-luvulla, kun taiteilija keskittyi sodanjälkeisen maailman sisätiloihin ja muihin funktionaalisen englantilaisen modernismin tiloihin. Läsnäolo tyhjyydessä, katoavaisuus ja välittömän muutoksen potentiaali olivat jo näkyvissä näissä töissä, jotka esiteltiin näyttelyssä Driven Landscapes vuonna 1993 Camden Arts Centre -keskuksessa ja myöhemmin hänen näyttelyssään 1997–1998 Art Now Annexe Tatessa, Millbankissa.
Vakava liikenneonnettomuus vahvisti näitä kehittyviä taiteellisia varmuuksia. Sisäisen ja ulkoisen välisen suhteen tutkiminen, läsnäoloon viittaaminen poissaolon kautta, ja vaikutelma siitä, että jotain oli ”juuri tapahtunut” ovat kaikki elementtejä, jotka ovat läsnä sarjassa Veil, joka oli uuden kauden alkamisen merkki. Tämä merkitsi muutosta teknisessä lähestymistavassa hänen hylätessään pingotetun pellavakankaan ja siirtyessään puu- ja alumiinipaneeleihin.
Näillä implisiittisesti haihtuvilla tilanteillaan Winstanley ottaa katsojan mukaan ja pyytää tätä katsomaan, mitä kuvassa on, kuvittelemaan, mitä on tapahtunut tai ennakoimaan, mitä voisi tapahtua seuraavaksi täydentävässä tarinallisessa suhteessa.
Merkittäviä Winstanleyn näyttelyitä ovat muun muassa Maureen Paley/Interim Art, Lontoo (1994), Nathalie Obadia, Pariisi ja CRG, New York (molemmat 1995), sekä Kerlin Gallery, Dublin (2002), John Moores, Liverpool (2004) ja suuri retrospektiivi hänen tuotannostaan Art Spacessa, Aucklandissa Uudessa-Seelannissa (2008).
Taiteilijan viimeaikaisia näyttelyitä ovat muun muassa seuraavat: After the War the Renaissance, 1301PE, Los Angeles (2020), Altered States, Vera Munro Gallery, Hampuri (2019), Paul Winstanley, Pilar Serra, Madrid (2018), Paul Winstanley, Alan Cristea Gallery, Lontoo (2018), Faith After Saenredam And Other Paintings, Kerlin Gallery, Dublin (2017), Art School: New Prints and Panel Paintings, Alan Cristea Gallery, Lontoo (2016), Art School, Mitchell-Innes & Nash, New York (2015), Art School, 1301PE, Los Angeles (2014), Art School, Kerlin Gallery, Dublin (2013) ja Art School, Vera Munro Gallery, Hampuri (2013).
