Pawl Carbonaro kasvoi omien sanojensa mukaan isänsä työpajassa. Hän eli taiteellisessa ja luovassa ilmapiirissä jo varhaislapsuudestaan lähtien. Ei olekaan yllättävää, että hänestä on tullut yksi Maltan tärkeimmistä nykytaiteilijoista. Hän oli mukana luomassa modernismia aikana, jolloin Maltan kulttuurielämä kaipasi kipeästi uudistamista.
Aluksi Carbonaro oli isänsä opissa. Hän jätti paikallisen taideakatemian vain kolmen kuukauden jälkeen sen tarjoamien kurssien osoittauduttua pettymykseksi. Sen sijaan hän kirjoittautui Firenzen Accademia di Belle Arti -taidekouluun. Hänen täytyi sen vuoksi erota pankista, jossa hän työskenteli taiteellisen työnsä rahoittamiseksi. Hän otti riskin, sillä Italiassa elettiin tuolloin Punaiset prikaatit -anarkistiryhmän aseellisten iskujen pelossa. Carbonaron valmistuminen ja hänen isänsä kuolema toivat hänet takaisin kotisaarelle suremaan lähiomaista ja mentoria.
Carbonaro on pohjimmiltaan maisemamaalari ja graafikko eikä luonto täysin kadonnutkaan hänen siveltimeltään, vaikka hänen taiteensa sittemmin kehittyikin abstraktion suuntaan. Samalla kun teosten esittävyys vähenee, voi selvästi havaita, miten kuvattavan aiheen olemus ilmenee siveltimen liikkeissä ja sen yhä vahvemmissa, itsevarmemmissa ja ilmaisuvoimaisemmissa vedoissa. Järkkynyt maa tai myrskyisä meri eivät koskaan ole kaukana hänen abstraktista kuvakielestään. On kuin taiteilijan varhaisten maisemamaalausten cézannemainen epävakaus olisi lopulta luhistunut ja jättänyt jälkeensä sekavia kuvioita, joissa ei ole nähtävissä esittävyyden häivääkään. Luonnonläheisyys näkyy teosten värimaailmassa, johon kuuluvat niin elämää sykkivät maanläheiset sävyt kuin syvät merensinisetkin.
